Sininen ja valkoinen, itsenäisyyspäivän värit Fuengirolan taivaan alla. Espanjalaiset viettävät kansallispäiväänsä samana päivänä kuin me itsenäisyyspäiväämme. Juhlapäivä ei näkynyt katukuvassa muuten kuin siinä, että osa kaupoista oli kiinni, ja loputkin sulkivat ovensa aikaisin. Koska sää oli jälleen aurinkoinen ja lämmin, tein pitkän kävelylenkin keskustaan ja katsastin pari joulutoria. Toinen oli ison kirkon edessä olevalla pienellä aukiolla, toinen kaupungintalon edessä. Aika pieniä ja vaatimattomia nuo joulutorit olivat, samaa tavaraa siellä myytiin kuin kiinalaiskaupoissa rannalla mutta eri hinnalla. Ihmiset olivat kuitenkin tyytyväisiä, lapset juoksentelivat ympäriinsä ja kinusivat vanhemmiltaan sokeroituja ja paahdettuja pähkinöitä.

Kun ihmettelin täällä vakituisesti asuvalle ystävälleni, miksi joulun lähestyminen näkyy niin vähän kaupoissa, hän valisti minua, että varsinainen lahjapäivä on vasta loppiaisena. Silloin laskeutuu feria-alueelle helikopteri, josta astuvat ulos kolme itäisen maan viisasta tietäjää. Kaupunginjohtaja on heitä vastassa. Asiaan kuuluu jonkinmoinen kulkue, enkä muista enää tarkkaan, kuinka monta sataa kiloa karamelleja kulkueeseen osallistuvat jakavat yleisölle. Tuttavani sanoi, että loppiaista seuraavana päivänä Paseo Maritimolla pitää olla tarkkana, sillä kaikki lapset tulevat ulkoiluttamaan uusia potkulautojaan, kauko-ohjattavia leikkiautojaan, pyöriään ja esittelemään muutenkin lahjojaan. Että sellainen on espanjalainen loppiainen. Meillähän se on tunnelmaltaan jotain vallan muuta, kun me hyvästelemme joulun ja palaamme arkeen.

Skypettelin vanhimman tyttäreni kanssa pari päivää sitten jälleen kerran. Onnistun aina unohtamaan sen, että meillä on Emiraattien kanssa aikaeroa kolme tuntia, ja yleensä hän onkin jo nukkumaan menossa, kun minä olen juttutuulella. Aurinko paistaa sielläkin kaukana, tosin huomattavasti kuumemmin kuin täällä. Eihän se mikään uutinen olekaan, mutta uutinen oli se, että eräs jenkkiopettaja oli surmattu Abu Dhabissa. Surmateko oli tapahtunut erään ostoskeskuksen naistenhuoneessa, jossa murhaaja oli puukottanut uhrinsa hengiltä. Koska Emiraateissa on panostettu videovalvontaan, naispuolinen surmatyöntekijä saatiin kiinni erittäin nopeasti. Hänellä oli mukanaan myös räjähteitä, joilla oli tarkoitus räjäyttää jokin länsimainen firma. Mitä? Miksi? Yleisesti ollaan kuulemma sitä mieltä, että asialla on ääri-islamilainen Isis-ryhmä. Sehän on vanginnut ja mestannut useita länsimaisia henkilöitä, mutta ”tulokset” eivät ole ryhmän johtoa tyydyttäneet. Nyt on kuulemma otettu kohteiksi kaikki arabimaissa asuvat länsimaalaiset. Heidät, vääräuskoiset, on tuhottava. Tämä Abu Dhabissa surmattu nainen oli kuulemma valittu sattumanvaraisesti, ihonvärin ja vaatetuksen perusteella. Naisella oli maassa mukanaan 11-vuotiaat kaksoset, joiden isä asuu Yhdysvalloissa. Tyttäreni kertoi, että heidän koulunsa paikalliset opettajat ovat olleet yhtä järkyttyneitä kuin ulkomaalaiset työtoverit. Heidän viestinsä on, ettei väkivalta kuulu islamiin. Olen aina pitänyt Emiraatteja turvallisena matkakohteena, mutta kyllä kai on uskottava, ettei maailmassa enää ole turvallista paikkaa. Käskin tytärtäni hommaamaan itselleen henkivartijan, mieluummin komean.

Skypettelin toisenkin tyttäreni kanssa. Hän suorittaa musiikinopettajan tutkintoaan ja kertoi, kuinka opiskeluun kuuluu tietty määrä julkisia esiintymisiä, siis konsertteja. Nyt he olivat menossa jonkinlaisella kokoonpanolla Tuiraan vanhainkotiin esittämään joulumusiikkia. Se on luultavasti juuri sama paikka, jossa äitinikin joskus vietti viikon mittaisia hoitojaksoja. Muistan silloin ajatelleeni, kuinka yksitoikkoisia päivät tuollaisessa hoitolaitoksessa ovat. Henkilökunta tekee hoitotyön, eivät he paljon jaksa ylimääräistä. On aivan ihana ajatus, että nuoret menevät esittämään joulumusiikkia näille vanhoille! Tyttäreni kertoi myös, että joku lehtoreista oli pohtinut mahdollisuutta sijoittaa piano johonkin vanhainkotiin. Siellä musiikinopiskelijat saisivat sitten käydä harjoittelemassa läksyjään, ja samalla tulisi pidettyä konsertti. Tämä jos mikä on luovaa ajattelua! Viime joulun aikaan toisen tyttären perhe kulki esiintymässä vanhainkodeissa. Ihana joululahja!

Minulla on vanhempi ystävä, joka kulkee katsomassa sairaalassa henkilöitä, jotka ovat jostakin syystä jääneet ihan yksin. Olen monta kertaa sanonut hänelle, että se on arvokasta ja tärkeää työtä. Voi, jos useampi meistä pystyisi tekemään vaikka pari tuntia vapaaehtoistyötä kuukaudessa! En edes osaa laskea, kuinka monta työtuntia siitä tulisi päivää, kuukautta, vuotta kohden.  Auttaa voi niin monella tavalla. Täällä on suomalaisyhteisö tempaissut teemalla ”Lahjoita kilo ruokaa”. Lahjoituksia tuli yli tuhat kiloa, ja ruokatavarat jaettiin sitten paikallisten toimijoiden kanssa yhteistyössä apua tarvitseville. Lahjoittajat osallistuivat myös arvontaan, ja minä voitin ensimmäisen palkinnon! Saan tunnin verran lapsenhoito- tms apua. Koska en juuri tuontyyppistä apua kaipaa, sovin, että yritys antaa meille autokyytiä, kunhan sellaista tarvitsemme. Sopii minulle! Tänään vein samaan paikkaan leluja. Nyt Suomi- porukka järjestää ”Lahjoita lelu” kampanjan. Tosi kivoja juttuja! Huomasin, että Tampereen seudulla ihmisillä on mahdollisuus lahjoittaa tuntemattomalle joulukukka. Lahjoittaminen tapahtuu kaupan kautta, seurakunta toimittaa tervehdykset jouluna yksinäisille ja vanhuksille. Kuinka hienoja ideoita! Nämä jutut toimivat osaksi sen vuoksi, että lahjoittaminen on tehty käytännössä niin helpoksi. Mutta mikään idea ei toimi ilman vapaaehtoisia.

Kuopus laskee päiviä joululoman alkuun, sillä silloin matkustamme Suomeen joulun viettoon. Tammikuun alussa palaamme vielä kuukaudeksi, ja sitten homma on hoidettu. Olenkin silloin tällöin ajatellut, että kaikkea sitä ihminen joutuu/pääsee tekemään.

Leppoisaa adventin aikaa! toivottelee: Pirkko