Koska sunnuntaiksi oli luvattu sadetta, ilmoitin kuopukselle, että lähdemme Malagaan Picasso-museoon. Niinpä hyppäsimme junaan sunnuntai-aamuna ja ajoimme Malagan päätepysäkille, joka sijaitsee ihan kaupungin sydämessä. Kuopuksella on erittäin hyvä karttapää (isältään perinyt), ja museo löytyi nopeasti. Hyvä, kun löytyi, sillä vettä tuli kaatamalla. Joulukuinen päivä Picasso-museossa oli hieno elämys. Jos olisimme olleet siellä kesän parhaimpana turistisesonkina, niin moni maalaus olisi jäänyt näkemättä. Opastuskuulokkeet olivat ilmaiset, ja minä kuuntelin selostukset saksaksi, tyttäreni puolestaan englanniksi.

Picasso ei ollut ainoastaan taidemaalari, vaan myös graafikko ja kuvanveistäjä. Hän kirjoitti myös runoja, joita oli sijoitettu taideteosten yhteyteen. Vaikuttavaa. Malagassa syntynyt Picasso oli 1900-luvun huomattavimpia taiteilijoita. Kuinka moni 90-vuotias pystyy luomaan kuolematonta taidetta? Hän pystyi siihen, ja taiteilijan myöhempi tuotanto on aivan yhtä arvostettua kuin varhaisempi tuotantokin. Täällä Espanjassa minulla on ollut useampaankin otteeseen mahdollisuus nähdä vanhojen mestareiden töitä. Nyt näin vähän nuoremman mestarin tuotantoa, ja täytyy sanoa, että Picasso oli nero. Tällaista neroutta ei voi kadehtia, sitä voi vain ihmetellä ja ihailla. Voin vilpittömästi sanoa olevani kiitollinen kaikille nerokkaille taiteilijoille. Vuosikymmenten ja – satojen jälkeen me saamme kokea onnen ja ihmetyksen hetkiä heidän luomansa taiteen äärellä. Näin se on, vaikka kuulostaakin äitelältä.

Yleensä nerolla on se toinenkin puoli, ja Picassohan oli kuuluisa useista naissuhteistaan ja muutenkin värikkäästä elämästään. Aionkin heti koti-Suomessa mennä kirjastoon lainaamaan taiteilijan elämänkerran.

Yksi juttu minua jäi vaivaamaan, ja kerroin siitä kuopuksellekin. Museossa oli nimittäin eräs taulu, olikohan sen nimi ”Mies, nainen ja lapsi” tai jotain sinnepäin, joka kiinnitti erityisesti huomiotani. Haeskelin maalauksesta miestä, ja löysin pelkät suuret kasvot taulun vasemmalla puolella. Säpsähdin. Juuri samanlaisia kasvoja muistan katselleeni Särestöniemen tauluissa viime talvena. Kasvot olivat huomattavan samalla tavoin kuvattu. ”Onko se hyvä vai paha juttu?” kysyi kuopus, kun kerroin hänelle huomioni. Sanoin, että Picasso maalasi ensin. Maalaus löytyy mahdollisesti monesta taidekirjasta, ja myös taulu on saattanut liikkua pitkin maailmaa. Toisaalta Picasso on voinut käyttää samaa hahmoa useassa teoksessa. On mahdollista, että Särestöniemi on nähnyt kuvia jossakin, ja ihmisen alitajuntahan tekee vaikka millaisia temppuja. Tai hahmojen samankaltaisuus on pelkkää sattumaa.

Joulu on kuulemma tulossa. Kun täällä katsoo ikkunasta ulos, on hyvin vaikea muistaa, mikä vuodenaika on menossa. Luonto viheriöi, sillä monenlaiset palmut, banaanipuut, akaasiat ja useat – minulle tuntemattomat puut ja pensaat – viheriöivät aina. Monissa pensaissa on kukkia, ja kaupunkien kukkakioskeja ympäröi joulutähtien ja monenlaisten kukka-asetelmien runsaus. Kun aurinko vielä paistaa kaiken tämän vihreyden keskellä, ja lämpötila lähentelee 20:ä astetta, on todella vaikea muistaa, että alkaa olla joulukuun puoliväli.  Lyhytaikaiset turistit ja britit (!) kulkevat sandaaleissa, shortseissa ja ohuessa pusakassa. Me pitempiaikaiset asukit vetäisemme jalkaan lenkkarit, farkut ja kunnollisen takin. Espanjalaisilla on turkisvuorellisella hupulla varustettu toppatakki, farkut ja kunnolliset talvisaappaat (täällä ei ole koskaan lunta). Rantakävelijöitä riittää, ja joku uskalikko käy vielä uimassa meressä. Ainakin suomalaisporukat pelaavat rantalentistä.

Ei täällä joulun tuloa ihan pääse unohtamaan. Olen ollut kahdessa joulukonsertissa, kauneimmissa joululauluissa, pikkujouluissa ja huomenna on vuorossa joulupuuron syönti Pacosin tuvalla. Luulenpa, että joulutunnelma syntyy silloin, kun pääsen kotiin (sinne Oulun pimeyteen) ja laitan radiosta kuulumaan joululauluja. Mukava on tulla käymään kotona! Eipä silti, uskon, että on aika mukava palata loppiaisena tänne Fuengirolaan katselemaan ihan oikeaa auringonpaistetta!

Jäänkin nyt joulutauolle, sillä joudun pakkaamaan koneeni talteen muuttaessamme uuteen asuntoon. Toivotan kaikille teille, kanssakulkijat, rauhallista joulua! Pirkko

P.s. En voi olla mainitsematta, että se jumppasali, jossa loppukesän ja alkusyksyn kävin, on lopettanut toimintansa puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Muistatteko, kun kerroin paikasta, jossa tunnit alkoivat, kun ohjaaja jaksoi tulla paikalle jne. En ole vahingoniloinen, en tietenkään, mutta… Olisikohan kannattanut paiskia hommia enemmän ikään kuin suomalaiseen malliin?