Luulin jo, ettei Fuengirolan liikennelaitos pysty minua enää mitenkään yllättämään, mutta pystyipäs. Viimeksi esittelin neljä eri odotettavissa olevaa tapahtumaa (a, b, c ja d), jos ja kun tuntee kiinnostusta ajaa linja-autolla täälläpäin maailmaa. Luetteloon on lisättävä vielä kohta e, sillä toissapäivänä auto tuli pysäkille etuajassa, otti meidät kyytiin ja kaasutti vinhaa vauhtia pois! Oli siinä ihmettelemistä silläkin paikallisella miehellä, jonka täytyi pistää juoksuksi ehtiäkseen kyytiin. Ikään kuin vastapainoksi auto ei tullut tänään ollenkaan, joten kävelin keskustaan. Nyt minua ei tällä saralla kummastuta enää mikään.

Ajattelin kertoa paikallisesta pukeutumiskulttuurista. Puhun siis Fuengirolan asukkaista, en esimerkiksi Madridin tai Barcelonan eläjistä. Pukeutumiskoodi on seuraava: päällä täytyy olla jotakin. Tuo jotakin on yleensä pusero (mitä nuorempi henkilö, sen vähemmän kangasta puserossa on), shortsit ja sandaalit. Tämä asu on sovelias kirkkoon, kauppakeskukseen, kouluun, rannalle, mihin vain. Olen omaksunut tämän kulttuurin täysin, ostanut muutaman uuden väljän puseron ja parit sandaalit. Yritin saarnata kuopukselle alkuaikoina hyvästä mausta koulupukeutumisessa, hänellä kun oli niin vähäkankaisia vaatteita päällään, että minua nolotti. Saarna ei tehonnut, sillä tyttö sanoi, että opettajillakin on shortsit. Olen katsellut koulunuorisoa sillä silmällä suomalaisen koulun ohi kävellessäni, ja kai kuopus tällä kertaa oli jokseenkin oikeassa. Tai sanotaanko, että tilanne on fifty-fifty.

Luin paikallisesta suomalaisesta lehdestä kirjoituksen turistien pukeutumisesta. Joku oli nähnyt, kun espanjalainen nainen oli huomauttanut turistiporukalle heidän sopimattomasta asustaan (= asun puutteesta). Tämä joukko oli liikkunut kaupungilla bikineissä ja uimahousuissa. Sama ilmiö ja vielä härskimpi on havaittu tänä kesänä Barcelonassa, jossa turistit ovat liikkuneet kaupungin keskustassa myös ja ainoastaan uima-asuihin sonnustautuneina. Kummallisin tapaus lienee se, kun kaksi italialaisnuorukaista oli parin tunnin ajan juoksennellut ympäriinsä täysin alasti. Kaupungin asukkaat ovat närkästyneitä ja tympääntyneitä - ja syystäkin. Nyt Barcelonassa ollaan laatimassa uusia lakeja, joilla tahdotaan rauhoittaa vakituisten asukkaiden elämä.

Tein tänään pitkän kävelylenkin pitkin Paseo Maritimoa eli rantakatua. Tämä katu on kokonaisuudessaan kahdeksan kilometriä pitkä, se on päällystetty  kauniisti, ja sitä reunustavat palmut ja kukkalaitteet. Tämän kävelytien toisella puolella on meri rantoineen, toisella puolella autotie, jota puolestaan reunustavat kahvilat, ravintolat ja monenlaiset turistikaupat. Kuvitelkaa auringonpaiste, meri, ihmiset, joilla ei ole kiirettä. Nautin tunnelmasta. Nyt, kun turistikausi on ohi, ja ruuhkat ovat poissa, huomaa, että Fuengirolassa on paljon vanhempia ihmisiä eläkepäiviään viettämässä. Sähköpyörätuoleja näkyy aika usein, ja kun tiet on niin hyvin päällystetty ja hoidettu, niiden käyttö on helppoa. Juuri tänään huomasin myös, että minulla on täällä jo muutamia tuttavia. Kun menin pilates-tunnille, moikkasin kadun toisella puolella kulkevaa rouvaa. Olemme tavanneet ja jutelleet silloin tällöin, lähinnä suomalaisella seurakuntatalolla. Toista rouvaa tervehdin kaupungilla. Hän on minun kantakahvilani omistajatar, puhuu kohtuullisen hyvin englantia. Sitten istahdin vielä tutun opettajan viereen kahvilaan porisemaan niitä näitä. Kuulostaako eläkeläisen elämältä? Sitä se on, parhaimmillaan.

Kaikkea mukavaa teillekin! Pirkko