Siellä täällä pitkin Fuengirolan rantaa näkee hiekkataitelijoiden käden jälkiä. Näin komeaa  taideteosta en kyllä ole siellä aikaisemmin nähnyt. Taiteilija on ikuistanut maailman jalkapallosankareita, joukossa myös Suomen Litmanen. Kuvaus- ja ihastelupalkkiota varten hän oli laittanut rahalippaan. Tämä taiteilija on kyllä palkkansa ansainnut!

Lähdin lauantaiaamuna kirpputorille. En olisi mokomasta tiennytkään, ellen olisi kuullut asiasta edellisenä lauantaina bussissa. Nimittäin kaikki muut minua lukuun ottamatta jäivät pois Feria - alueella. Kuulin, kuinka suomalaiset puhuivat kirpputorista. Korjasin oman tietämättömyyteni tänä lauantaina. Huh, huh! Kyllä harmitti, että Suomi on niin kaukana. Olisin halunnut ostaa vaikka ja mitä. Olisittepa nähneet ne tyylikkäät huonekalut, lamput, taulut, astiat… Eurolla olisi saanut vaatteita, kenkiä, koruja, kirjoja… Tavaraa oli aivan valtavasti – onhan aluekin valtava -, eivätkä hinnat päätä huimanneet. Jos joutuisin kalustamaan täällä loma-asunnon, menisin kirpputorille, en Ikeaan (joka myöskin löytyy täältä). Oikeasti minua jäi harmittamaan yksi taulu. Näytti vanhalta hollantilaismaalaukselta, joltakin 1600- 1700-luvulta. Ei tietenkään ollut sitä. Pieni poika puristi golf-mailaa kädessään ja keskittyi. Taulun värimaailma oli tumma, kehykset näyttivät vanhoilta. Ihana! – Minä en tarvitse sitä. – Nuori mies kipaisi luokseni ja tarjosi minulle ”special price” eli 100 euroa. Minä hymyilin, en sanonut mitään. Siinä hymyillessäni hinta putosi 65:een euroon.  En ostanut, halusin miettiä. Suunnittelen hakevani sen ensi lauantaina, ja minun ”special price” on 40 euroa.

Joskus busseissa joutuu kuulemaan asioita, joita ei niin välittäisi kuullakaan. Pari päivää sitten takanani oleva nainen selosti isoon ääneen omat sekä asiakkaittensa asiat. Kovasti tuntui rouvalla piisaavan työtä ja harmia. Hän oli ollut hautajaisissakin. Täällä yksin oleskeleva vanhempi naisihminen oli löytynyt kuolleena kotoaan. ”No, miten sitä kukaan osasi mennä katsomaan sieltä?” kysyi vieruskaveri. ”Tyttö oli soittanut eräälle ringin jäsenelle ja kertonut, että äiti ei vastaa puhelimeen. Tämä oli sitten mennyt avaimellaan sisään ja löytänyt naisen kuolleena.” Vieruskaveri päivitteli asiaan kuuluvasti. Minulle jäi kuitenkin mieleeni tuo avainrinki, jota isoääninen rouva vielä selitti. Tuttavaporukka omistaa toistensa avaimet, eli minulla on sinun avaimesi, sinulla hänen jne. Mikäli vara-avainta joskus tarvitaan, se löytyy tietyltä henkilöltä. Avainrinki huolehtii myös kukkien kastelun loman aikana ja muutenkin pitää säännöllisesti yhteyttä jäseniinsä. Onpa hieno systeemi! Nyt voitaisiin helposti ajatella, että tällaista tarvitaan juuri täällä Fuengirolassa, jonne ihmiset tulevat yksinkin oleskelemaan pitkiä aikoja. Mutta samanlaisia rinkejä tarvittaisiin tietysti myös koti-Suomessa, jonka lehdissä turhan usein kerrotaan yksinäisen ihmisen löytyneen kuolleena asunnostaan.

Aurinkorannikon ev.lut. kirkolla täällä Fuengirolassa on positiivinen ongelma: tilat ovat käyneet liian pieniksi. Sen saattoi todeta jo tänään jumalanpalveluksessa, sillä seisomapaikat on otettu käyttöön. Varainkeruu on käynnissä uusien tilojen hankkimiseksi. Seurakuntakoti on auki joka päivä lokakuusta alkaen. Päivisin voi käydä kahvilla ja porisuttamassa tuttuja, iltaisin siellä kokoontuu erilaisia ryhmiä, ja sunnuntaisin pidetään jumalanpalveluksia. Nyt joku voi sanoa, että kamalaa, kun ihmiset menee ulkomaille ja kuitenkin pysyttelee suomalaisten seurassa. Jos et ole töissä täällä, jos et ole koululainen tai opiskelija, jos et osaa espanjaa, niin miten tutustut paikallisiin ihmisiin? Kuinka moni teistä on Suomessa tutustunut maahanmuuttajiin? Aivan. Nauretaan vain sille, että suomalaiset viihtyvät omassa seurassaan, ja kauhistellaan sitä, kuinka esimerkiksi Helsingissä (ja kaikkialla maailman suurkaupungeissa) ulkomaalaiset ghettoutuvat omiensa kanssa. Näin se menee. Mitä opimme tästä? Emme tietenkään mitään, ei ihminen niin kovin helposti opi uusia sosiaalisia taitoja. Mutta minulla on nyt suomalaisia tuttavia täällä, ja ensi perjantaina olen töissä seurakuntatalolla. Tulkaapa kahville! Gluteenitonta piirakkaakin on luvassa.

Vähälumista syksyä teille! toivottelee: Pirkko