Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Juhana Vartiainen nostatti jälleen kerran kansan vihat ylimielisellä mielipiteellään. Tällä kertaa hän rinnasti työttömät rikkaruohoihin. Aiemmin Vartiainen suututti kansaa komentamalla kotiäitejä ansiotöihin ja myöhemmin kertomalla kuinka itse ottaa työpaikalla virkistäviä päiväunia. Ei ihme, että tavallinen suomalainen ei tykkää. Työttömän samaistaminen rikkaruohoon kosketti minua kyllä niin paljon, että itku meinasi tulla. Ajattelin pari kuukautta sitten kuollutta siskoani, joka työttömyyden lannistamana kulki aina katse maahan luotuna. Hän ei sivuilleen vilkuillut, ei ottanut katsekontaktia. Vielä pari kuukautta ennen kuolemaansa hän sanoi, kuinka tärkeää työ on ihmiselle. Se tuo elämään sisältöä ja antaa omanarvontunnetta. Mutta hän oli akateeminen työtön, yksi monista. Hänkö oli yhtä arvokas kuin rikkaruoho? Rikkaruoho nykäistään kasvualustaltaan ja tuhotaan, koska se on haitallinen. Näinkö Vartiainen haluaisi työttömiä kohdeltavan?  Eikö Vartiaisen olisi pikemminkin otettava kantaa työttömyyden poistamiseksi, ei työttömien poistamiseksi? Pitäisi erottaa syy ja seuraus. Toisaalta, en edes uskalla kuvitella, mitä mieltä tämä ylijohtaja on eläkeläisistä, vammaisista, kaikenmaailman repsahtaneista. Vartiaisen yhteiskunnassa on ilmeisesti tilaa vain työssäkäyville työikäisille. On hyvin vaarallista, kun johtavassa asemassa olevalta henkilöltä puuttuu kyky tuntea empatiaa. Onhan tällaisille henkilöille olemassa monenlaisia nimityksiäkin, mutta eipä nyt ruveta nimittelemään. Ja toisaalta, antaa näiden vartiaisten höperehtiä, kun eivät muuta osaa. Siksi toisekseen, luulenpa, että ylijohtaja sahaa poikki oksaa, jolla itse istuu. Löytyykö pian enää työtä miehelle, jonka kuva yhteiskunnasta on kutistunut oman peilikuvan kokoiseksi?

Fuengirolaan on tullut syksy. Parina päivänä on sadellut, tänään kyllä taas paistoi komeasti. Lämpötila on pudonnut huomattavasti viimeviikkoisesta, tänään apteekin mittari näytti 24 astetta, mutta helteeseen tottunut pisti aamulla villatakin päälleen (ja laittoi sen pian reppuun). Olin jälleen rantakävelyllä (joka päivä pitää päästä ihmettelemään merta) ja katselin samalla, kuinka muutama uimari pulikoi meressä, eivätkä ne olleet edes turisteja. Jos ei sada, niin ihmiset tulevat rannalle kävelemään, etsimään simpukoita, istuskelemaan ja ottamaan aurinkoa ympäri vuoden. Ranta on ehdottomasti Fuengirolan paras paikka!

Pukeutumiskoodi on entisellään: asu on vapaa mutta pakollinen. Tänään näin katukuvassa varvastossuja, sandaaleita, lenkkareita ja talvisaappaita. Kesämekkojen, toppien ja shortsien lisäksi saattoi ihmisillä olla yllään farkkuja ja toppatakkeja. Mikään ei herätä kummastusta, täällä ei todellakaan nipoteta pukeutumisessa.  Seuraaville vierailleni olen antanut ainoastaan ohjeen, että villatakki kannattaa ottaa mukaan.

Tein Zarzuela-pataa. Omassa versiossani oli kalan sijasta kanaa, enkä hauduttanut ruokaa uunissa vaan liedellä (koska en omista sellaista hienoa savipataa). Ihanaa ruokaa! Uskaltauduin myös ostamaan pakastettua rosalio-kalaa (olikohan se jotain punapääahventa tai sitten ei), leivitin ja paistoin pannulla. Todella herkullista kalaa. Tulevana lauantaina menen tapas -kurssille eli luvassa on teillekin uusia reseptejä.

Kokkaamisiin! Pirkko