Viime lauantaina olin tapas-kurssilla. Opettajanamme oli jälleen suomalaisen koulun keittäjä Marjo Metsä-Nuutinen, jolla on vuosikymmenien kokemus espanjalaisesta keittiöstä. Lainailen seuraavassa Marjon tietämystä sekä tapaksien historian että reseptien osalta. Tapas on pieni herkkuannos, joka syödään usein alkuruokana Välimeren maissa. Täällä Andalusiassa tapa vakiintui 1800-luvulla. Kesäkuumalla juomalasin päälle laitettiin leipäpala kanneksi suojaamaan juomaa kärpäsiltä ja pölyltä. Tapa = kansi suomennettuna. Kantena saatettiin käyttää myös kinkku- tai juustoviipaletta. Lopuksi lasin suojana ollut einespala syötiin, ja tällä tavalla syntyi hiljalleen tapa syödä pieniä ruokapaloja juomisen ohella. Espanjalainen sananlasku sanookin: ”Syö juodessasi – juo syödessäsi.”

Meitä kokkeja oli 16, ja voitte vain kuvitella sitä ruuan määrää, joka iltapäivän lopuksi notkui pöydällä. Jokainen meistä teki ainakin yhden tapas-lajin, useimmat tekivät kaksi tai kolme. Me emme todellakaan syöneet pieniä annoksia, vaan meidän tapaksemme olivat suurissa kulhoissa, ja loput eväät laitoimme pieniin rasioihin ja toimme kotiin. Olen kokeillut paria reseptiä täällä, ja yleisö on ollut erittäin tyytyväinen. Laitan tähän muutaman yksinkertaisemman reseptin, jotka ehkä houkuttelevat teitä kokeilemaan jotain uutta.

                                         ENSALADA TROPICAL eli TROOPPINEN SALAATTI

Tarvitset: salaattia, tomaattia, kurkkua, avocadoa, katkarapuja, maissia ananasta, (palmun ydintä) ja kastikkeeksi salsa rosaa

Valmistus: Sekoita kaikki ainekset, se siitä. Meidän kokkimme asetteli salaatin todella kauniisti (kuva) ja laittoi sitruunaviipaleet ylimääräiseksi koristeeksi.

                                                                              SALSA ROSA

Aineet: n. 3 dl majoneesia (voi olla kevytversio), n. 1 dl tomaattisosetta, pari rkl konjakkia, ½ tl mustapippuria, n. 1 dl appelsiinimehua, (suolaa, sokeria).

Valmistus: Sekoita aineet, ja valmista on. Niin, tuo salsa rosa on suomennettuna vaaleanpunainen kastike.

                                         TORTILLA ESPANOLA eli ESPANJALAINEN MUNAKAS

Aineet: 4-5 perunaa, 6 munaa, 1 dl oliiviöljyä, 1 iso sipuli, suolaa

Valmistus: Kuori perunat ja leikkaa ne pieniksi suikaleiksi. Pilko sipuli, kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää sipuli ja perunat ja kypsennä öljyssä. Laita suolaa. Perunoista ja sipuleista pitää tulla kypsiä, mutta ne eivät saa ruskistua. Vatkaa munat toisessa astiassa, lisää hiukan suolaa ja kypsät sipuliperunat. Kaada seos takaisin pannuun (lisää öljyä, jos tarvis) ja paista pari minuuttia sekoittaen (!), sitten paista niin, että muodostuu paistopinta. Käännä tortilla lautasen avulla ja paista myös toinen puoli. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta nyt minä sen osaan. Tämä munakas on aika paksu, hyvin ruokaisa, ja Suomi-vieraani kehuivat kovasti.

 Mitäs muuta tänne kuuluu kuin syömistä? No, ainakin helle jatkuu jatkumistaan. Tällä viikolla oli yhtenä päivänä taas + 34, ja se tuntuu jo, kun kävelee ylämäkeen. Vielä olen pystynyt uimaan altaassa ja Välimeressä, ja myös vieraani viihtyivät meressä hyvin. Kävimme Bioparc-nimisessä eläinpuistossa täällä Fuengirolassa. Se on palkittu Euroopan parhaimpana eläinpuistona, ja on palkintonsa arvoinen. Käykää ihmeessä, jos tänne tulette. Sinne on niin helppo mennäkin, kun se sijaitsee keskellä kaupunkia, ihan härkätaisteluareenan vieressä.

Aion vaihtaa kuntosalia. Tai oikeastaanhan minä en ole kuntosalilla käynyt, vaan jumppasalilla. Pilates-tunnit ovat olleet aivan mahtavia, tyttärenikin (ei kuopus, vaan hiukan vanhempi) ihmetteli, kuinka raskasta sellainen liikunta voi olla. Miksi sitten vaihdan? No, on ruvennut pikkuisen tympäisemään se, että opettaja tepastelee mäkeä alas salille silloin, kun tunti on merkitty alkavaksi. Me oppilaat odottelemme ikkunanlaudoilla istuskellen. Eräs perjantai ja seuraava maanantai koko sali oli kiinni. Turhaan odottelin mäkeä laskeutuvaa opettajaa. ”Ai, niin, kun oli tuo feria.” Jassoo, mutta olisi tästä voinut mainita maksaville asiakkaillekin tai ilmoitella ikkunoissa tai ovissa. ”Ja ensi perjantaina sali on kiinni.” ”Miksi?” ”No, kun lauantaina/sunnuntaina on Halloween.” Kävin tuttavani kanssa tutustumassa uuteen saliin, oikeaan kuntosaliin. Se oli oksat pois-hommaa. Heti puntarille, rasvaprosentin mittaus, mittanauhalla vyötärö, allit jne. Sitten pari kierrosta laitteilla. Sen jälkeen ei voinut olla enää allekirjoittamatta papereita. Mutta arvatkaapas, miksi liittymismaksu pitää maksaa käteisellä? Se on sitä Espanjan kuuluisaa harmaata taloutta. Eikä ole ensimmäinen paikka, johon kelpaa vain käteinen. Eikä kuittia näy.

Minulla on se! Ostin sen tänään! No, se taulu: ”Golfia pelaava pikkupoika” (oma nimitys). Hinta oli kolmannes alkuperäisestä, vaikka myyjä yritti heruttaa enemmän. Mutta nyt minulla on se, todennäköisesti aitoa roskaa, mutta viehättävää sellaista.

Olen lähdössä luostarimatkalle sekä myös Madridiin useammaksi päiväksi. Niistä sitten seuraavilla kerroilla.

Pirkko