nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
teille laulamme nyt näkemiin.
Turvallista matkaa me toivotamme näin.
On aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän
kanssa hyvän ystävän."
Tämä laulu tuli mieleeni, kun pohdiskelin sopivia lähtösanoja blogilleni. Joka kevät lauloimme laulun 6-luokkalaisille, jotka olivat jo niin isoja, että pääsivät siirtymään yläasteelle. Koulu-uudistusten myötä toki nämä rajat ovat teoriassa väistyneet mutta käytännössä eivät.
Ylihuomenna lennämme Suomeen monta ihanaa, lämmintä, ainutlaatuista, turhauttava ja suututtavaa elämystä rikkaampana. Kalenteri on jo alkanut täyttyä: velvollisuuksia ja mukavia juttuja on edessäpäin. Matkojakin minulla on suunnitteilla, kuinkas muuten. Arabiemiraateissa pitäisi käydä tervehtimässä esikoista, Pärnun kylpylä odottaa, onkohan kesällä matkakohteena edelleen Saksa vai menemmekö sittenkin Itävaltaan, oppaan työt Valamossa jännittävät hieman... Ja syksyllä takaisin Fuengirolaan, missä odottavat aurinko, lämpö ja uudet ystävät.
Aloin kirjoittaa blogiani, koska halusin selvittää itselleni ja muillekin, kuka ja mikä eläkeläinen on. Minä - eläkeläinen - olen tärkeä monessa suhteessa, en yhteiskunnan taakka. Mutta minä olen vapaa! Ystävät, pyrkikää tähän!
Kiitos uskollisille lukijoilleni, joita on arvatenkin ollut muutama. Erityiskiitos Annikille, joka silloin tällöin on kommentoinut kirjoituksiani.
Turvallista matkaa! Pirkko
