20.4.2015 ilmestyi kahdeksas kirjani, ensimmäinen proosateokseni "Lapseni kuin nukke". Kirjani kustantaja on Kustannus Ves-Line, jonka kotisivuilta teosta voi tilata tai sitten suoraan minulta. Se, joka on seurannut blogiani, huomaa pian, että kirjani tarina on myös sisareni tarina. Laitan selvennykseksi takakannen tekstin.
Lapseni kuin nukke-romaani on ajankohtaisuudellaan hätkähdyttävä, pohjoisen pikkukaupungissa asuvan opettaja-perheen tarina. Kuopuksena syntynyttä nukkelasta, Elinaa, ihailtiin ja kannustettiin. Jo pienestä pitäen hän tiedostamattaan tavoitteli täydellisyyttä kaikessa mihin ryhtyi, päinvastoin kuin veljensä Viljo. Sisarusten välillä tasapainoili tytöistä vanhin, Kerttu.
Mitä Elinalle tapahtui murrosiässä? Hänen sosiaalisuutensa hävisi ja hän alkoi vältellä kavereitaan, lukuun ottamatta parasta ystäväänsä Susannaa. Elinan kunnianhimo vain kasvoi: hän oli ehdoton, se oli nuoren ihmisen oikeus. Elina pettyi raskaasti, kun saavutti ylioppilaskirjoituksissa "vain" viisi laudaturia kuudesta. Miksi tämä kaikki?
Yliopistomaailmasta työttömäksi jäänyt Elina ajautui aina vain syvemmälle valheiden verkkoon vieden mukanaan koko perheen. Sen jäsenet olivat uskovinaan, ymmärtävinään ja nauravinaan aina oikeissa tilanteissa.
Vuosia työttömänä elänyt, yksityisyytensä läheisiltään piilottanut ja erakoitunut Elina kävi kaupassa kuten muutkin ympäröiden itsensä ruualla nähden kuitenkin nälkää.
Mikä on vanhempien rooli lastensa kasvattamisessa. Kenen on syy, kun asiat joutuvat umpikujaan? Elinan järkyttävä kohtalo herättää kysymyksiä, joihin ei aina löydy vastauksia.
