Äidin hautajaiset ovat kahden päivän kuluttua. Olemme yrittäneet veljen ja siskon kanssa jo aloitella jäämistön siivousta. Paljon on työtä, vaikka äiti ei ollutkaan tavaran hamstraaja. Siivous tahtoo senkin vuoksi olla hidasta, että aikaa menee vanhojen papereiden tutkimiseen. Löysimme laukun, joka oli ollut isällä sodassa. Siellä oli myös kuvassa oleva propaganda-lehtinen ja natsi-viiri. Yksi ainoa henkilökohtainen kirje sieltä löytyi. Se oli jonkun isän tuttavan kirjoittama onnittelukirje. Käsiala oli niin kaunista, tyylikkään vanhanaikaista, ja koska teksti kosketti ja osittain huvittikin minua, julkaisen sen tässä kokonaisuudessaan.

                                                                     Vienan PL (?) 12.8.44
                                            Veli Ilkka!
Hämmästyt varmaankin, kun näin pitkän ajan kuluttua saat taas kirjeen minultakin. Niin, minä olen useinkin miettinyt, minnehän päin se Ilkkakin on häipynyt. On tehnyt mieli koettaa saada katkennut yhteys jälleen kuntoon, mutta kun en tiedä osoitettasi, en ole ennemmin viitsinyt koettaa tätä keinoa, minkä nyt teen. Kirjoitan nimittäin siviiliosoitteellasi. Ehkäpä kotoa kääntävät tämän Sinulle.
Minä sain eilen tavallaan tervehdyksen - Sinulta. Suuret kiitokset siitä. Sain nimittäin tuntemattomalla käsialalla ja oudolla leimalla varustetun kirjeen. Voit kuvitella, että olin jännittynyt avatessani sitä, keneltä se on. Jo siitä näin, että ystäväni ja luokkatoverini vänrikki y.m. Ilkka Törmälä on astunut aviosäätyyn menneen kuun 30 p:nä. Jospa olisit nyt lähempänä, että saisin Sinua onnitella oikein etelämaiseen tyyliin antamalla pusut molemmille poskillesi - olen oppinut sen "ulkomaalaisilta" sotilailta, mutta koska olet niin etäällä niin salli minun tehdä se näin kirjeellisesti. Siis puristan näin hengessä kättäsi ja toivotan Sinulle kaikkea mahdollista hyvää ja Jumalan siunausta alkaneessa avioliitossasi. - Suo anteeksi, mutta minua huvittaa kun ajattelen, että Sinäkin olet siis jo ukkomies. Eihän se tosin mikään kumma ole, sillä ikäähän meillä Herra paratkoon alkaa olla itse kullakin liiankin kanssa ja olemme kai henkisestikin kypsempiä kuin moni 50-vuotias, joka on saanut elää yksinomaan rauhan päiviä. Mutta kun minulle tuntuu tuo lopullinen maali, avioliiton satama, olevan vielä niin toivottoman kaukana - en ole uskaltanut vielä tyttöjä edes katsoakaan sillä silmällä - niin se kai siinä on vaikuttimena, että olen hiukan noin niin kuin hämmästynyt, kun Sinä ja toisetkin meikäläiset olette jo rohjenneet ottaa tuon pelottavan askeleen.
Älä vain luule, että minulla periaatteessa olisi mitään naimista vastaan, päinvastoin. Olen perin kyllästynyt poikamiehen päiviin. Katsos minulta kuoli äiti ollessani 11-vuotias ja isä, kun olin 12 täyttänyt. Ainoa läheinen naispuolinen sukulainen, sisareni, oli minusta vielä nuorempi. Joten kun ajattelet, että olen itse näihin päiviin saakka - nyt sen tekee veljeni vaimo - saanut suorittaa kaikenlaisen varushuollon sukkien parsimisesta napinompeluun saakka, ymmärrät, että mielelläni jo moiset tehtävät luovuttaisin toiselle, jolle ei tarvitsisi antaa mitään muuta kuin lupaus rakastaa myötä sekä vastoinsellaisissa. Ja kai siitä olisi muutakin hyötyä esim. tämän kenttäpostin kannalta. Olen huomannut, että olisi parempi, että olisi yksi vakinainen kuin kymmenen tilapäistä kirjeenvaihtajaa. Ainakin minun kohdallani on tilanne nykyisin sellainen, että saa olla ilman viikkokausia, ja sitten voi taas yhtäkkiä pullahtaa samana päivänä useita kirjeitä, joihin saa sitten hiki hatussa miettiä, mitä kullekin kirjoittaisi. Sen sijaan ukkomiehet, mitäs ne, saavat kirjeen kerran päivässä, johon sitten vastaavat illalla siten, että katsovat, mitäs minä eilen kirjoitinkaan. Jahah, mutta päivämäärä täytyy muuttaa ja ehkä otsake myös ja "ool rait". - Kuten näet olisin täysin kypsä ottamaan minäkin Sinun askeleitasi, kun vain se leipäpuu alkaisi tuottaa hedelmiä. Ei - älä röyhistäkään rintaasi - et Sinä ole samassa asemassa. Sinä olet Onnettaren lempilapsi kaikessa, huomasin sen jo koulussa. Kaikessa hyvä, mutta muistapa minua ystävämme Arveen tunnilla. Sitten varakkaan kotisi lisäksi Sinä onnistuit kehittämään sellaisen rouvan, jolla on jo paikka (huomasin lehdestä, että rouvasi on valittu opettajaksi Kestilään). Totisesti kadehdin Sinua.
Luin kaiken edellä kirjoitetun lävitse ja huomasin, että en ole oikein osannut panna ajatuksiani paperille. Lukuisat virheet johtuvat sikamaisen huonosta valaistuksesta. - Huom! Greetalta 9, jotta osaan minä parempaakin kieltä käyttää. Mutta olipa sisältö ja ulkonainen kielenkäyttömillaista hyvänsä, tarkoitukseni on toivottaa Sinulle kaikkea hyvää ( ennen kaikkea lukuisasti pikku Ilkkoja ja Ainoja, se on minusta avioliiton a ja o) tulevaisuudessa.

                                     Syd. terveisin Kalle

Lähden Unkariin heti kohta hautajaisten jälkeen viikoksi. Bloggaukseen tulee siis tauko, mutta luvassa on matkakertomuksia ja upeita valokuvia.

Tapaamisiin! Pirkko