Kun lukija avaa Hirt`s Berliner Fibel-kirjan (Hirtin berliiniläinen aapinen), niin häntä tervehtii ensimmäiseksi yllä oleva kuva. Se todella kertookin sitten itse aapisesta enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Minä olen perinyt ukkini aapiskokoelman, johon kuuluu sekä suomalaisia että ulkomaalaisia aapisia. Kirjoista mielenkiintoisin on juuri tämä Natsi-Saksan aikainen aatteen läpitunkema teos. Kirjan etulehdellä on ukkini nimi ja päivämäärä 30.8.36. Luulen, että aapinen on rantautunut ukkini hyllyyn muiden joukkoon sen vuoksi, että hän Tornion seminaarin rehtorina sai lahjoiksi ja tuliaisiksi tätä oman alansa kirjallisuutta.

Aapisen kuvitus on kaunis ja värikäs. Useissa piirroksissa marssivat sotilaat natsimerkit hihoissaan, lapset huiskuttelevat natsiviirejä, sotaisat lentokoneet lentävät muodostelmassa. Tekstit vastaavat kuvitusta. Kappaleessa "Winterhilfe" ("Talviapua") kerrotaan näin:" Saksassa on yhä ihmisiä, joilla ei ole työtä ja joiden täytyy kärsiä puutetta. Mutta Adolf Hitler ei halua, että ihmiset näkevät nälkää ja kärsivät hänen valtakunnassaan. Siksi hän on julistanut: Pysykää yhdessä! Antakaa apunne, jotta jokainen ihminen olisi kylläinen, eikä kenenkään tarvitsisi palella talvella. Lahjoittakaa talviapua! Se, joka antaa, saa siitä merkin; paperikukan, tähden tai puisen joulupukin. Kaikki tietävät, että sellaisen merkin kantaja on lahjoittanut talviapua ja auttanut lievittämään puutetta." Lähimmäisen auttaminen tulee esiin useissa muissakin tarinoissa.

Sotamyönteinen henki näkyy kertomuksessa, jossa isä kertoo sota-ajasta ja siitä, kuinka selvisi hengissä ranskalaisten tulituksessa. Toisaalla pieni poika kertoo, kuinka kaikkein ihanimmat joululahjat olivat tinasotilaat asiaankuuluvine hihanauhoineen. Tekniikan riemukulkua ylistetään kertomalla esimerkiksi metrosta, autoista, zeppeliinistä, panssariristeilijästä ja Berliinin lentokentästä. Meno on kova, lapset, sotilaat ja pojat ja miehet kuvataan usein liikkeessä. Pehmeyttä aapiseen tuo pyhä äiti - hahmo, joka vaivojaan säästämättä työskentelee perheensä ja yhteiskunnan hyväksi. "Hän ei ole koskaan väsynyt, tuo hyvä äiti", todetaan kirjassa. Myös uskonnolle on annettu osuutensa: yksi aukeama, jossa on aamu-, ilta- ja ruokarukous. Valtansa alkuvaiheissahan Hitler oli suopea kirkkoa kohtaan, sittemmin  - kun miehen vallasta ei tarvinnut enää keskustella - tuo suopeus muuttui määräyksiksi, kontrolliksi ja keskitysleireiksi myös papistolle.

Taas voin kysyä: Mitä me tästä opimme? Tuskinpa paljoakaan, ehkä - ja toivon mukaan - kuitenkin jotakin. Olen käynyt Buchenwaldin keskitysleirillä. Oli alkukesä, ja paikalla oli runsaasti saksalaisia koululaisryhmiä. Karu paikka, karu totuus. Tänä kesänä käytän miestäni ja kuopustani Dachaun leirillä. Luulen, että järkytys tulee olemaan suuri, ja luulen, että mieheni on vielä järkyttyneempi kuin tyttäreni.

Jerusalemissa on Yad vashem - niminen holokaustikeskus. Tuo nimi on suomennettu sanalla "muistomerkki", mutta oikeastaan nuo hepreankieliset sanat tarkoittavat kättä ja nimeä, ja niiden merkitys tulee Jesajan kirjasta. Olen käynyt Yad vashemissa kaksi kertaa, jälkimmäisellä kerralla meillä oli suomenjuutalainen opas. Eräs valtaisa halli on pilkkopimeä, ja vierailijat kävelevät hallin reunoja. Katolla tuikkivat kirkkaat tähdet, ja holokaustin uhrien nimet kaikuvat pimeässä, muutoin hiljaisessa hallissa. Oppaamme kertoi, kuinka järkyttynyt hän oli viedessään kerran ryhmää tähän muistojen halliin. Juuri, kun hän astui sisään, sisällä kaikui hänen setänsä nimi. Tämä oli kuollut vainojen uhrina Venäjällä toisen maailmansodan aikoihin.

Tässähän voisi ruveta tekemään jos jonkinlaista poliittista analyysiä sekä menneistä että tulevista. Itse olen aika pessimistinen sen suhteen, että ihminen oppisi jotain menneisyydestä. Kyllä oppia voisi, mutta kun halu puuttuu. - Googletin mielenkiinnosta tuon aapiseni ja yllätys, yllätys: sen voisi vaikka tilata Saksasta. Hinta oli tosin 220 euroa! Minulla taitaa olla arvotavaraa hyllyssäni, mutta myymään en rupea.

Juutalainen kärsimyshistoria ei ulotu ainoastaan toisen maailmansodan aikoihin, vaan paljon , paljon kauemmaksi. Vietämmehän juuri pääsiäistä.

Tällä kertaa näissä mietteissä: Pirkko