lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kirjapiirimme kuukauden kirja oli huhtikuussa Kjell Westön "Kangastus 38". Jälleen tapahtui sama asia kuin usein ennenkin: keskustelumme oli huomattavasti antoisampi kuin kirjan sisältö. Heitinkin sähköpostissa ystävilleni leikillisen kysymyksen siitä, että mistähän ilmiö kertoo. No, alkunaurujen ja kahvinjuonnin jälkeen pääsimme itse asiaan eli illan kirjaan. Ja siitähän keskustelu lähtikin nopeasti sotaisille urille. On aika jännittävää huomata, että vaikka meistä ei kukaan itse ole sotaa henkilökohtaisesti kokenut, niin jonkinlaisia "sotamuistoja" tuntui jokaisella olevan. Esille tuli sana "nationalismi". Koivisto on kuulemma aikoinaan varoitellut suomalaisia liiallisesta nationalismista ja näin saanut haukkumaryöpyn niskoilleen. Esimerkiksi Stalin - Hitler - Putin - nimirivistöä tarkastellessamme meidän täytyy kuitenkin myöntää, että Koivisto on varmasti osannut ajatella asiaa aika moniulotteisesti. Toisaalta jouduin kuitenkin huomauttamaan, että nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä Maamme-laulun laulaminen korkealta ja kovaa voi olla ihan hyväkin juttu.

Eräs lukupiiriläinen muisti, kuinka hän aina pelkäsi vanhaa setäänsä, jolla oli tapana muistella "perkeleen lahtareita". Lapsi ei tietenkään sanoja ymmärtänyt, mutta niiden sisältämä katkeruus ja viha oli ilmeinen. Meillä pohjoisen Suomen asukkailla ei sellaisia muistoja ollut, päinvastoin. Minulla on vieläkin seinälläni ukiltani peritty kuva Mannerheimista ja muistan, kuinka ylpeä olin (vaikka en asiaa totisesti ymmärtänyt), kun kuulin hänen marssineen Helsinkiin Mannerheimin joukkojen mukana. Lapista kotoisin olevat muistelivat kertomuksia Lapin polttamisesta. He sanoivat, etteivät Lappia polttaneet ainoastaan perääntymiskäskyn saaneet saksalaiset, vaan että myös suomalaiset tekivät samoin. Venäläisille ei haluttu jättää mitään.

Ennustajia, ennustuksia ja huhuja on liikkeellä kuten aina kriisitilanteissa. Erään ennustuksen mukaan Eurooppa on tyhjä vuoteen 2016 mennessä. Toisen mukaan Venäjä on valloittanut Suomen tammikuussa 2014 (en ole huomannut muutosta - toistaiseksi). Varma taho tietää kertoa, että Krimin kriisi aloittaa kolmannen maailmansodan. Muistan, kuinka lapsen pelkäsin näitä ennustuksia ja huhupuheita. Itku silmässä ja sydän syrjällään kuuntelin, kuinka vanhemmat näistä keskustelivat. Nyt ei tunnu missään. Suojeleeko ikä vai tyhmyys?

Veljeni on päässyt muuttamaan. Prosessi oli suuri ja raskas, ja ilman tyttäreni apua asia ei olisi mitenkään onnistunut. Vaihdoimme sosiaali - ja lastenhoitopalveluja keskenämme.  Olen eilen ollut puistossa lasten kanssa kolmeen otteeseen. Jalkapallopeli päättyi lukuihin 2-2, vaikkakin vastapuoli väitti minun hävinneen yhdellä maalilla. Olen myöskin pyörinyt sellaisessa härvelissä, jonka nimeä en edes tiedä. 7-vuotias halusi tietää, mitä sana "sissi" tarkoittaa. Kun hän oli kuullut selityksen, hän ilmoitti, että "mummo on talosissi". 4-vuotias epäili: "Miten niin?" "No, kun se taistelee pölyjä vastaan."

Auringonpaiste lupailee mukavaa puistokeliä. Palataanpa asioihin.

Terveisin: Pirkko, talosissi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti