Tämä näky kohtasi meitä Feuchtwangenin vanhan kaupungin ydinkeskustassa. Me turistit olimme lähteneet ihastelemaan vanhoja ristikkotaloja ja kauniita istutuksia, mutta hauskimman yllätyksen tarjosi kuitenkin tämä haikaranpesä, joka oli rakennettu kaupungintalon piipun päälle. Meidän piti istuutua läheiselle penkille seuraamaan haikaroiden perhe-elämää, ja sitkeä seuranta tuotti tuloksia: Aluksi seisomaan nousi siipiään räpistellen ilmeisesti asunnon emäntä, ja vähäisen epäröinnin jälkeen myös pienemmät asukkaat näyttäytyivät. Varmuudella havaitsimme kolme lintua, ehkä siellä oli myös neljäs. Kattohaikara ei pesi  täällä meillä, mutta jo Virossa olen nähnyt niiden pesiä, sekä tyhjiä että asuttuja. Viime matkalla oppaan vakiovitsi olikin, että naisten tuli laittaa jalat ristiin, kun ajoimme haikaranpesän ohi. No, me mummoikäiset emme vähästä säikähtäneet.

Ajattelin laittaa vielä muutamia huomioita Saksan- reissustamme. Ehkä niistä on hyötyä sellaisille, jotka suunnittelevat matkaa keski-Eurooppaan. Pohjois-Saksa on mielestäni aika... noh, tylsä. En pysähtyisi Hampuriin tai Lübeckiin, en edes Kölniin. Onhan siellä se tuomiokirkko, joka ruuhka-aikoina muistuttaa lentokenttää (ilman kuulutuksia), mutta muutoin, ei kiitos. Entisestä itä-Saksasta minulla on jonkin verran kokemusta, mutta en kauheasti lämpene sillekään. Koska olen intohimoisen kiinnostunut Lutherista, olen vieraillut pariin otteeseen Wittenbergissä, Erfurtissa ja Wartburgin linnassakin. Täytyy kuitenkin sanoa, että Luther-historiikki on näissä paikoissa kiinnostavinta. Muutama vuosikymmen Venäjän alaisuudessa on onnistunut aika lailla nitistämään ja litistämään maan omaleimaisen ilmeen.

Lempialueeni Saksassa on edelleen Mosel-joen laakso. Se on upeaa seutua! Kun ajaa autolla pitkin jokivartta, voi seurata ihastuttavaa maisemaa tämän kapeahkon joen molemmin puolin: viinivuoret kohoavat molemmilla puolilla, siellä täällä näkyy erilaisia linnoja ja luostarirakennuksia, joihin useimpiin on mahdollista käydä tutustumassa (kuopus tiivisti toissakesäisen ohjelman: linna, luostari, linna, luostari...), ja sokerina pohjalla, alhaalla laaksoissa on ihastuttavia pikkukaupunkeja alkaen Koblenzista päätyen Trieriin. Maisemista kiinnostuneille Moselin laakso on must, historiasta kiinnostuneille samoin. Se, joka on innostunut tutustumaan paikallisiin hautausmaihin, tervemenoa samaten! Rein-joen laakso on myös kaunista seutua, mutta ei mielestäni pärjää Moselin alueelle.

Shoppailija ja museofriikki suunnistaa kaupunkilomalle Berliiniin tai Müncheniin. Jälkimmäisessä on eteläisempi, rennompi tunnelma, edellisestä löytyy jytyä asiaa toisesta maailmansodasta kiinnostuneille. Kaupungeista suosittelen myös Augsburgia, jossa voi sekä shoppailla että halutessaan tutkia historiallisia paikkoja. Niin, ja siitä asumisesta. Me olemme olleet hotelleissa, luostareissa ja Berliinissä isossa osakkeessa. Itse olen nauttinut eniten luostarimajoituksista, koska niissä saa levätä rauhassa kulttuuripainotteisen päivän jälkeen. Osallistun myös mielelläni messuihin luostarien kirkoissa, onhan kielikin niin tuttu.

Toivottavasti näistä huomioista on iloa ja hyötyä lukijoille. Matkaväsymyksestä ja pyykistä selvittyäni olen jo alkanut suunnitella seuraavaa matkaa saksankielisiin maihin. Ajattelin, että voisimme lentää joko Müncheniin tai Itävaltaan, asua alppihotellissa viikon ja tehdä päiväretkiä ympäristöön. Kuulostaa mukavalta, vai?

Hyvää juhannusta! Pirkko