Grüsse aus Deutschland! Viikon pituinen matka Saksaan, lähinnä Baijeriin on onnellisesti takana. Paljon olemme nähneet - enemmän kuin osasin odottaa - , paljon olemme istuneet kuumassa autossa, sillä kolmen päivän ajan lämpömittari näytti 36 astetta plussaa, paljon olemme keränneet kokemuksia ja elämyksiä ajaessamme pitkin "Romanttista tietä".

Lensimme Müncheniin, josta ajelimme vuokra-autolla meille ennestään tuntemattomaan Ettal-nimiseen kaupunkiin. Täytyy sanoa, että matkan tässä vaiheessa ainakin minä koin yhden reissumme mahtavimmista elämyksistä: Alpit! Vaikka olen matkustellut Saksassa useaan otteeseen, asunutkin vuoden ajan, Baijerin osavaltio eteläisessä Saksassa ei ollut ennestään tuttu. Ne Alpit! Upeaa! Ettalin kaupunki Alppien lähellä, tunnelmallinen Klosterhotel Ludwig der Bayer, hieno alku lomamatkalle. Vietimme Ettalissa kolme yötä, kävimme Neuschwansteinin linnassa (tiedättehän: Walt Disney käytti juuri tätä romanttista linnaa mallinaan kuvittaessaan prinsessa Ruususen tarinaa),Münchenissä shoppailemassa, ja lopulta matkasimme Romanttista tietä pitkin Feuchtwangeniin. Välillä viivyimme muutaman tunnin Rothenburgin kaupungissa nähtävyyksiä katsellen. Matkan tässä vaiheessa kuopus oli jo aika kyllästynyt kirkkoihin, linnoihin ja kaikenlaisiin vanhoihin rakennuksiin. Jäätelöön ja vaatekauppoihin hän ei kyllästynyt missään vaiheessa.

Kävimme nukkumassa Bad Mergentheim-nimisessä kaupungissa, jossa oli hieno kylpyläalue, puhumattakaan tyypillisestä kaupungin keskuksesta kauniine vanhoine rakennuksineen ja kävelykatuineen. Bad Mergentheimista ajoimme takaisin etelää kohti mittarin näyttäessä ulkona jo huippuhellettä. Eihän se mitään, mutta vuokra-autossamme ei ollut ilmastointia. En ollut osannut sitä erikseen vaatia, koska oletin ilman muuta, että kaikissa uusissa autoissa sellainen on. Nyt en enää oleta. Augsburgissa majailimme kaksi päivää minulle jo entuudestaan tutussa luostarissa, Haus St. Benediktissä. Tämä luostari sijaitsee rauhallisella, puiden ympäröimällä paikalla ihan kaupungin keskustan tuntumassa. Ihana, rauhallinen maailma. Luostarissa oli aiemmin sisäoppilaitos, nyt tilat on vuokrattu kaupungille lasten iltapäivähoitoa ja päiväkotia varten. Isä Otmar kertoi, että luostariin ei ole pitkään aikaan tullut uusia munkkeja: "Me olemme onnellisia täällä, mutta nykyajan ihmiset eivät halua elää yksinkertaista elämää sääntöjen mukaan." Ehdimme jutella monenlaisia asioita tämän munkin kanssa, jonka tunsin jo edelliseltä käynniltäni. Haus St. Benedikt oli ehdottomasti asuinpaikkana paras, siellä viihtyisin vaikka kuinka kauan. Oli myös rauhoittavaa osallistua messuihin, joita oli päivän aikana useita.

Edellisillä Saksan-matkoillani olen liikkunut paljon Mosel-joen ja Reinin laaksoissa ja pikkukaupungeissa. Romanttisen tien maisemat poikkesivat näistä aika lailla, sillä viinivuorten ja veden sijaan maisemaan kuuluivat laajat viljelysmaat, lehmät, lampaat ja hevoset. Täytyy sanoa, että Moselin laakso on minun mielestäni luonnoltaan kauniimpaa seutua kuin viljelyalueet. Paitsi ne Alpit. Luulenpa, että kunhan toivun matkan rasituksista (tottakai tuollainen matka on rasittava: paljon autossa istumista, kaikesta huolehtimista, harhailemista...), alan suunnitella seuraavaa Saksan reissua nimenomaan Alppien alueelle. Tiesittekö, että Baijerissa ihmiset ovat jo aika lailla "etelämaalaisempia" kuin muualla Saksassa? Kuinka usein meitäkin puhuteltiin, kysyttiin mistä tulemme, kun tuollaista kieltä puhumme, ihasteltiin kielitaitoa ja juteltiin muuten mukavia. Ja kuinka kauniita ne talot olivat Baijerin alueella! Kuin korurasioita. Kyllä, kyllä, sinne tahdon takaisin.

Yksi matkamme käyntikohteista tarvitsee ihan oman sivun. Käynti Dachaun keskitysleirissä oli niin raskas kokemus, että sitä on vaikea ohittaa pelkällä maininnalla. Palaan tähän aiheeseen parin päivän kuluttua.

Lukemisiin! Pirkko