Muutaman viime viikon aikana olen rohmunnut kulttuurielämyksiä. Kesällähän kaikki on helpompaa: jos esimerkiksi konsertti alkaa klo 20.00, sinne voi pyyhältää kepein mielin. Sama kellonaika talvella tarkoittaa jo melkein yötä. Ei tule mieleenkään ajatus, että voisi lähteä ulos pimeyteen ja kylmään jonkin kulttuuririennon pariin. Mutta kesällä asiat ovat toisin. Olen käynyt kolmessa konsertissa ja kuunnellut taitavaa australialaista pianistia, kotoperäistä puhallinsoittajaa, jota säesti unkarilainen urkuri sekä ollut nauttimassa viulu- ja sellomusiikista. Olen sivistänyt itseäni historiallisesti osallistumalla kahden tunnin mittaiseen hautausmaakierrokseen. Väkeä oli kerääntynyt paikalle yli 60 henkilöä, onneksi oppaita oli kaksi. Kiertelimme Oulun hautausmaan vanhaa osaa ja kuulimme tosiasioita ja tarinoita kaupungin vanhoista tervaporvareista ja merikapteeneista. Todella mielenkiintoista ja uutta asiaa! Mieleeni jäi myös sellaiset asiat, että raha tuli rahan luo, eli rikkaat suvut naivat keskenään. Lapsikuolleisuus oli suuri, samoin myös synnyttävien äitien kuolleisuus. Kuolleen vaimon tilalle otettiin pian uusi huushollia pyörittämään, samoin kuollutta aviomiestä seurasi nopeaan tahtiin uusi johtamaan kauppadynastiaa. Pitää mennä joskus kiertelemään aluetta ihan kaikessa rauhassa yksikseen. Ehkä löydän jonkin opaskirjan kirjastosta.

Laajensin kulttuuriin tutustumistani vielä käymällä taidemuseon dinosaurus-näyttelyssä. En varmaankaan olisi tullut menneeksi yksin, mutta kun minulla on näitä assistentteja, niin lupasin kustantaa heidät tähän harvinaiseen näyttelyyn. Liput maksoivat yhteensä 60 e (kaksi aikuista, kolme lasta), ja koska ilmoitin lapsille, että he saavat valita jotain itselle kaupasta, niin sain pulittaa 20 e lisää. Kannattiko? Uskon niin. Jos olisin ollut paikalla yksin, olisin viipynyt siellä huomattavasti kauemmin. Tietoa oli niin valtavasti, etten lukenut lapsille kuin pääosat selostuksista. Aidot fossiilit ja fossiilien jäljitelmät olivat todella mielenkiintoisia ja samalla lapsille sopivasti konkreettisia. Koko näyttely huipentui pimeään polkuun, jota reunustivat erilaiset ärjyvät ja liikkuvat valtavat dinosaurukset. Nuorin assistentti kieltäytyi ensiksi koko jutusta, mutta kuulosuojaimin varustettuna, sylissä istuen, hän kiersi polun useampaan kertaan. Kotona hän selitti helpottuneena, että "siellä oli hirveitä dinosauruksia, mutta niissä oli moottori sisällä".

Olen minä ehtinyt lukeakin. Pakotin itseni lainaamaan Paulo Coelhon uusimman kirjan, jonka tapahtumat on sijoitettu vuoden 1099 Jerusalemiin. Sinne ovat kokoontuneet monen ikäiset, useita eri uskonsuuntia edustavat ihmiset esittämään kysymyksiä oppineelle koptille. Ilmassa on pelkoa, sillä Jerusalem valmistautuu ristiretkeläisten tuloon. Coelhon kirjoja on käännetty 78 kielelle ja niitä on myyty 145 miljoonaa kappaletta yli 170 maassa. Siksi minun oli pakko lukea edes yksi tämän kirjailijan teoksista. Että mitäkö pidin teoksesta? Anteeksi nyt vaan, kaikki fanit, mutta tämän koptin vastaukset (siis teos oli lähinnä filosofis-uskonnollista pohdintaa) eivät vakuuttaneet minua. Ajatukset olivat jotenkin liian yleismaailmallisia, universaalisia totuuksia tai mietelmiä rakkaudesta, vihasta, yksinäisyydestä jne. Olin odottanut jotain uutta, erilaista, teräviä huomioita, ahaa-elämystä. Mitään sellaista en kokenut. Olen päättänyt kuitenkin antaa Coelholle toisen tilaisuuden ja lainannut kirjastosta kirjailijan kirjoittaman "Zahirin". Jos tämäkään ei tee vaikutusta, annan miehen olla. Tässä väliaikana olen nauttinut (jälleen kerran) Singerin kirjasta "Isäni seurakuntaa". Ihanaa lukea huippukirjallisuutta!

Kulttuuririennot jatkuvat. Huomisaamuna pääsen "siivellä" erään ryhmän mukana Tallinnan laulujuhlille. Mahtavaa! Kiertelemme myös Tartossa ja Vöyrissä. Odotettavissa on siis mielenkiintoinen matka.

Näissä merkeissä: Pirkko