Kun kävelee Avenida de Finlandin alkupäästä (kuvassa) muutaman kymmenen metriä eteen päin, on keskellä Los Pacosin ydinkeskustaa eli Suomi Plazaa. Nykyinen asuinpaikkamme on rauhallinen, siisti, mukava ja turvallinen. Luin verkkokeskusteluista, että Pacos on täynnä suomalaisia. Pötypuhetta, tai ehkä niin on joskus ollut. Olen pannut merkille, että parin, tietyn kahvila-ravintolan ohi kulkiessani kuulen aina suomenkielistä puhetta. Suomalaisten koulujen kohdalla näkee  vanhempia saattelemassa lapsiaan koulutiellä, mutta kyllä tämä aivan espanjalaista seutua on.

Muutama kulttuurieroavaisuus on jo tullut esiin. Tietysti ensimmäiseksi siesta, joka vaikuttaa päivän tekemisiin. Siestaa ei vietetä Los Bolichesin rantakadulla, vaan siellä pääsee aina syömään ja ostoksille. Mutta kaikkialla muualla se on olemassa oleva tapa. Olen tehnyt yhden jos toisenkin turhauttavan ostosreissun kauppoihin, jotka ovat olleet kiinni. Olen myös yrittänyt määritellä siestan aikataulua, mutta eihän tuollainen aikataulu-asia ole täällä mitenkään olennainen juttu. Omien päätelmieni mukaan siestaa vietetään iltapäivällä kello yhden ja viiden välillä. Tai jotain sinnepäin.

Toinen huomiotani kiinnittänyt asia on asumisen turvajärjestelyt. Myös meidän kerrostaloamme ympäröi kiviaita, jonka päällä on vielä rauta-aita. Aidasta sisään pääsee vain omalla avaimellaan. Rappukäytävään pääsee painamalla tiettyä summeria. Osakkeiden ovissa ei ole nimiä, ei myöskään talon ulkoseinässä olevissa postilaatikoissa. "Pitäkää ovi aina lukossa, myös silloin, kun olette kotona. Sulkekaa kaikki ikkunat, kun lähdette. Jos teille ei ole tulossa vieraita, älkää avatko ovea summerin soidessa." Tällaiset ohjeet antoi asunnonvälittäjä. Turvallisuutta lisäämään ihmiset ovat hankkineet koiria. Myös naapurissa asuvalla vanhemmalla naisihmisellä on hevosen kokoinen musta koira. Onneksi se ei hauku, ja naapurimme on kaiken kaikkiaan hiljaista sorttia.

Jos olet ruokaostoksilla ja tarkoituksenasi on ostaa maitoa, älä mene kylmäkaappien luo. Maitoa löytyy tavallisesta hyllystä, jostakin sieltä muropakettien seasta. En tiedä, miten maito on käsitelty, kun se kestää lämmössä säilyttämisen (en edes halua tietää). Kuopus valittaa juoman kummallista makua, mutta se johtuu varmaan siitä, etten ole vielä löytänyt rasvatonta maitoa. Kaikki purkit ja pullot ovat sinisiä, ja niissä on iloisten lehmien kuvia. Tietysti löytyy myös eri tavoin esim. mansikalla tai vaniljalla maustettuja maitoja, ne kai on lähinnä tarkoitettu lapsille.

Arki on arkea täälläkin. Kuopus käy koulua ja on löytänyt mukavia kavereita, joiden kanssa voi viettää vapaa-aikaa. Minä uin, ulkoilen ja teen kotitöitä. Niitähän tässä pienessä huushollissa on vähemmän kuin koti-Suomessa, ja näin niistä ei ole rasitukseksi. Olen testannut uunia, leiponut gluteenittomia leivonnaisia. Kun minulla oli pannukakku uunissa, kuului pieni napsahdus, ja sähköt menivät poikki. Voi, ei! Mitä minä teen? Kurkistin käytävälle ja totesin, että hissi ja käytävän valot toimivat. Nopea soitto ihanalle kiinteistövälittäjälleni. "Mene sähkökaapin luo, avaa se.  Miltä näyttää?" "Sähkökaapilta." "Pane kaikki nappulat alas, ja sitten samat nappulat ylös." Se toimi!  Sähkökatkot ovat kuulemma yleisiä täällä, kannattaa katsoa, ettei liian moni kone ole päällä yhtä aikaa.

Neuropsykologi Rick Hansen on tutkimuksissaan tullut siihen tulokseen, että aivomme ovat erityisen herkkiä kielteisille kokemuksille. Lajin säilymisen kannalta tämä on ymmärrettävää: On tärkeää muistaa, mikä aiheuttaa kipua, missä piilee vaara jne. Tämä kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että meidän on tehtävä enemmän töitä, enemmän toistoja, jotta pystyisimme saavuttamaan myönteisiä kokemuksia ja tunteita. Vielä mielenkiintoisempi tutkimustulos koski ruuansulatusongelmien vaikutusta mielialaan (en muista tutkijaa tai yliopistoa). Tämän tutkimusten mukaan ruuansulatuksessa tapahtuvilla häiriöillä on selkeä depressoiva vaikutus ihmisen mielialaan. Tämähän on selvä juttu! Olen havainnut asian niin usein omalla kohdallani. Ensiksi tulee alakuloinen, vaisu olo, sitten jonkin ajan kuluttua iskee jonkinlainen vatsaongelma. Jo toistakymmentä vuotta sitten, kun tein graduani Lutherista, tunnistin hänellä ihan selkeästi saman ongelman. Luther kärsi tunnetusti monenlaisista vatsaongelmista, munuaisvaivoista ja ties mistä. Mutta hän kärsi myös usein toistuvasta masennuksesta. Aivan selvä tapaus, Watson!

Tekstiä riittää, ja se yksi giga, jonka jälleen jouduin ostamaan, uhkaa loppua. Siis: Pärjäilkää sateen keskellä, meillä jatkuvat helteet! Pirkko