Olen todennut, että harhaileminen on hyvä keino löytää asioita. Harhailimme kuopuksen kanssa tässä eräänä päivänä tarkoituksenamme löytää eräs kartassa mainittu aukio. Löysimme sattumalta lähikaupan, jota olin jo usean päivän ajan kaipaillut! Siitä ilosta pistäydyn siellä tuon tuostakin. Ja pakko onkin pistäytyä, sillä olen todennut, että me kaksi kulutamme tässä helteessä juomavettä noin viisi litraa päivässä. Ja minä reipas kotiäiti kuskaan sitä mäkeä ylös sillä aikaa, kun kuopus skypettää kavereilleen. Tänään olin menossa Centro Finlandiaan ihmettelemään niitä sähköposteja, joita espanjalainen operaattorimme on lähettänyt muutaman päivän aikana kohtuullisen monta. No, ei kyseessä ollut sen kummempi juttu kuin että kuopus oli muutamassa päivässä kuluttanut kuukauden saldonsa. Komensin hänet itsensä selvittelemään asiansa. Hän vastasi tyynesti tekevänsä homman joskus. Sopiva asenne tässä ilmanalassa. Tämä Centro Finlandian reissu oli hyvä, sillä jouduin harhailemaan aika kauan ja löysin vahingossa Los Bolichesin kirkon. Sisällä oli ihanan viileää istuskella ja leputtaa jalkoja. Pitääpä lukea tuosta kirkosta tarkemmin ja mennä katsomaan sitä ajan kanssa.

Kirkosta tulikin mieleeni, että olimme sunnuntaina seurakuntakodilla messussa. Väkeä oli vajaat kaksikymmentä henkeä, muutama lapsi ja meidän kuopuksemme nuoria ja me muut vanhempaa ikäluokkaa. Naispastori oli todella ystävällinen ja tuli juttelemaan kanssamme. Hän kertoi, että hänen oma poikansa oli kirjoittanut ylioppilaaksi Colegio Finlandesista muutama vuosi sitten. Näin kesäaikaan seurakunnan toiminta on hiljaisempaa, mutta syksyn tullen alkavat monenlaiset työmuodot.

Millaisia kokemuksia kulunut viikko on tuonut mukanaan? No, ne bussit... Joo. Jos ja kun haluaa käyttää bussia, tulee varautua seuraaviin asioihin, jotka ovat jo meidän kohdallemme sattuneet: a. Bussi tulee vain muutaman minuutin myöhässä. b. Bussi tulee n. puoli tuntia myöhässä. c. Bussi ei tule. Eli, jos on pakko olla ajoissa jossakin, kävele. Haaveilin pyöräilemisestä, mutta haaveet loppuivat, kun näin liikenteen. Autoja on paljon, vilkun käyttö on kielletty, pyöräteitä ei ole, kadut ovat kapeat, pyörät pitäisi säilyttää sisällä asunnossa. Siis kävelen tai ajan bussilla, jos se tulee. Jätehuollosta en viitsi puhua, koska... Mutta mitä pienistä, kun aurinko paistaa (eilen 39 astetta plussaa), uima-altaassa on vettä, ruoka on kohtuullisen edullista, kaupungilla riittää ihmeteltävää.

Jos katsot kuvaa tarkasti, huomaat talon julkisivussa tekstin "Colegio Finlandes". Tässä on Aurinkorannikon suomalainen lukio (ala- ja yläkoulu sijaitsevat myös aika lähellä). Koulussa on kolme luokkahuonetta, jokaiselle lukioluokalle omansa. Yhteisessä kahviossa oppilaat tapaavat toisiaan, koululla ei ole omaa pihaa. Puitteet näyttävät aika vaatimattomilta, mutta tässä lukiossa saavutetaan hyviä oppimistuloksia. Kuopuksella oli tänään ensimmäinen koulupäivä. Huomenna opiskelu alkaakin sitten lukujärjestyksen mukaisesti. Syyskuussa on lukiolaisten rantapäivä.

Ensi yönä lennän Suomeen, hautajaisiin. Se on raskas matka, en jaksa vielä oikein ajatella. Huomenna tulee siunauksen toimittava pappi juttelemaan, tuttu mies. Kyllä tämä tästä.

Pirkko