”Ei enää yhtään barokkikirkkoa muutamaan kuukauteen”, huokasi matkaystäväni, kun poistuimme Iglesia de la Asuncion –kirkosta Priego de Cordobassa. Sama ystävä kyllästyi pulskiin pikkuenkeleihin Madridin Prado-museossa. Kyllähän niin on, että barokin yltäkylläisyys saattaa tuntua joskus tukahduttavalta, mutta kun meikäläinen saa sitä enimmäkseen  harvoin ja niin pieninä annoksina, en ole ehtinyt siihen rönsyilyyn, pullisteluu ja kultaa uhkuviin muotoihin vielä kyllästyä. Sitä paitsi minä pidän kimalluksesta.

Olimme siis Priego de Cordobassa, emme Cordobassa, kuten minä matkaa varatessani luulin. Suotakoon turistille tällainen kömmähdys anteeksi. Sitä paitsi erään kerran saksalainen ystäväni ihmetteli sitä, että meillä on Kokakola - niminen kaupunki, hän kun oli ajanut junalla Kokkolan ohi. Niin että meneväthän nämä sanat ja nimet sekaisin yhdellä sun toisella. Mitä jäi mieleeni tuolta päivän kestävältä reissulta? Priego de Cordoba sinällään ei olut kovin ihmeellinen nähtävyys. Toki sieltä löytyi muutama komea kirkko ja suihkulähde, mutta muuten paikka ei tehnyt kummoista vaikutusta minuun. Viehättävin paikka oli vanha kaupunki, jonka kapeita kujia reunustivat talot, joiden seinät olivat kukkivien pelakuiden kaunistamat (kuva on sieltä). Vanhasta kaupungista oli myös upea näköala alas laakson viljelyksille ja toisaalta ylös vuorille, sillä kaupunki sijaitsee 500 metriä meren pinnan yläpuolella. Siinä maisemassa oli erilaista kauneutta kuin barokkikirkossa, molemmat näkymät ruokkivat mieltä.

Matkaan kuului myös vierailu sieniviljelmällä ja tutkimuslaitoksella, jossa esiteltiin paikallista ekoympäristöä. Tutustuimme myös öljynpuristamoon, jossa tehtiin oliiviöljyä sekä kauneudenhoitotuotteita oliiviöljystä. Sen verran viisastuin jälkimmäisestä käynnistä, että tiedän, mitä öljyä pitää ostaa: extra virgen on ehdottomasti paras ja puhtain tuote, seuraavaksi tulee virgen ja sitä kolmatta en edes muista. Katsoin kotona, mitä öljyä olin sattunut ostamaan (juu, olen siirtynyt käyttämään ruuanlaitossa pelkästään oliiviöljyä, joskus laitan leipätaikinaan auringonkukkaöljyä), ja totesin, että pullon kyljessä luki ”virgen”. Seuraavan kerran öljyä ostaessani tiedän paremmin. Oliiviöljyn terveysvaikutuksista lienee kirjoitettu kirjoja, ja muistan, kuinka samasta asiasta minulle esitelmöitiin myös Tunisiassa. Silloisen hotellimme johtaja, joka oli vanha tuttu ystäväni kanssa, vei meidät autollaan katselemaan ympäristöä, ja lopulta päädyimme oliiviöljy-messuille. Tämä johtaja kertoi, kuinka hienoja öljyjä Tunisia tuottaa ja mainitsi, että hyvin monet ihmiset nauttivat aamuisin teelusikallisen puhdasta oliiviöljyä. Se pitää kuulemma ruuansulatuksen kunnossa (ja vaikuttaa kaikkea muuta hyvää, en nyt muista mitä).

Viime sunnuntaina pääsin vihdoin museoon. Lipunmyyjä kysyi, montako lippua haluan ostaa, ja oli ihmeissään, kun olin tullut museoon yksin. Siellä oli nimittäin avattu Playmobil - hahmoista tehty historian teemoihin liittyvä näyttely. Ei ihmekään, että lipunmyyjä odotti näkevänsä ympärilläni muutaman lapsenlapsen. Näyttely oli taitavasti tehty, eikä olisi ollenkaan kumma, jos joku lapsukainen innostuisi historiasta  tuon näyttelyn nähtyään. Playmobil - sarjoista oli rakennettu kokonaisuuksia, jotka esittivät esimerkiksi muinaisia egyptiläisiä, keskiaikaa, viikinkejä, merirosvoja… Oli siellä myös rantakaupunki Fuengirolan malliin. Kiva juttu!

Olisin minä tietysti ollut himpun verran kiinnostuneempi museon perusnäyttelystä, mutta se oli raivattu uuden näyttelyn ajaksi pois tieltä. Pääsin kuitenkin tutustumaan kaupungin ikivanhaan historiaan, sillä löysin sattumalta ne vanhat roomalaiset kaivaukset, joista olin lukenut, mutta joita en ollut aikaisemmin löytänyt. Kannatti muuttaa kävelyreittiä! Junakadun varrella, erään kahvilan vieressä on huomaamaton aitaus, joka kätkee sisälleen Rooman vallan aikaiset kylpylän ja saviastioita valmistaneen tehtaan rauniot. Alue on huolella hoidettu, asiaankuuluvat selostukset löytyvät myös englanniksi, ja alueen sisällä on myös puutarha, jossa saatoin poimia kypsiä oliiveita suoraan puusta. - Tiesittekö, että kaikki oliivit ovat kypsinä mustia? Mistä niitä vihreitä sitten saadaan, se onkin jo toinen juttu. Voin vain vihjaista, että siihen tarvitaan paljon suolavettä. – On hyvin tyypillistä, että Fuengirolassa on tuollainen hieno, historiallinen alue, josta kukaan ei tiedä mitään, ei ole edes koskaan kuullut. Aion mennä sinne uudestaan ”paremmalla ajalla” (sanoo eläkeläinen).

Yöllä oli satanut, sillä maa oli märkä, kun marssin kuntosalille. Olin pukeutunut syksyisesti, mutta sain katua sitä myöhemmin, sillä lämpötila nousi jälleen 24:ään asteeseen. Kuka sanoi, että marraskuu on vuoden kamalin kuukausi?

Kysyy: Pirkko