En ole eläissäni syönyt niin herkullista ruokaa kuin kasvisruokakurssilla teimme ja söimme! Sanoinkin opettajallemme Marjo Metsä-Nuutiselle, että tässä ei kukaan enää lihapullia kaipaa. Kurssin vetäjä, minua hiukan nuorempi koulun kokki, aloitti kertomalla tapauksen, joka teki hänestä kasvissyöjän. Hänellä oli 6-vuotiaana ollut kotitilalla lemmikkipossu, jota hän hellästi hoivaili ja ruokki. Joulunaikaan porsas hävisi hyvin hämärissä olosuhteissa, suurin piirtein samaan aikaan, jolloin pöytään ilmestyi kinkku. Kun kinkun ja lemmikin yhteys valkeni lapselle, hänestä tuli sillä hetkellä kasvissyöjä. Marjo kertoi, että hän on ollut terve koko ikänsä, eikä lihan puuttuminen ruuasta ole missään vaiheessa vaikuttanut kielteisesti hänen vointiinsa. Kaikki valmistamamme ruoka oli niin ihanaa, että minulla oli vaikeuksia valita reseptejä julkaistavaksi. Kasvisruuan teko on minun luonteelleni sopivaa rentoa hommaa, sillä ohjeet kuuluvat suurin piirtein: ”Ota jonkin verran jotakin, paloittele tai raasta, sekoita ja kypsennä.” Virheitä ei voi tehdä, ainoastaan omia tulkintoja ruuasta.

                                                            KASVISPIHVIT

3 dl paksua puuroa, ½ dl korppujauhoja, ½ dl maitoa, 11/2 tl suolaa, maustepippuria, i sipuli hienonnettuna, 2-3 kananmunaa, n. 1 1/2 l kasvisraastetta. Jos et halua käyttää puuronjämiä, laita sen tilalla n. 11/2 dl kauraryynejä (tai mitä hiutaleita tai ryynejä tahansa), n. 1 1/2 dl korppujauhoja, n. 2 dl maitoa.

Kaikki muuta aineet paitsi kasvisraaste sekoitetaan keskenään. Taikinan annetaan turvota hetken aikaa. Lisätään kasvisraaste ja sekoitetaan hyvin. Kostutetuin käsin muovaillaan pihvejä ja paistetaan pannulla molemmin puolin n. 3 minuuttia (minä kyllä paistoin kauemmin). Tein pihvit kurssilla porkkanasta ja palsternakasta, huomenna teen niitä porkkanasta ja bataatista.

 

                                                          PUNAJUURIKASTIKE  (kasvispihveille)

1 raaka punajuuri pieneksi silputtuna, 1 iso sipuli samoin pienennettynä, maitoa, Maizenaa suurustamiseen, mausteita, jos siltä tuntuu.

Kuori raaka punajuuri, paloittele pieniksi palasiksi ja kiehuta vähässä vedessä kypsäksi. Heitä jossakin vaiheessa joukkoon pilkottu sipuli. Lisää maito, suurusta Maizenalla. Ihanaa! Minä en laittanut kastikkeeseen mitään mausteita, mutta jokainen tehköön makunsa mukaan.

 

                                                             PÄHKINÄPIHVIT

N. 1 1/2 dl kauraryynejä, n. 1 1/2 dl korppujauhoja, n. 2 dl maitoa, 1 tl suolaa, maustepippuria, 2 kananmunaa, 1 hienonnettu sipuli, n. ½ l pähkinärouhetta (esim. pehmeä saksanpähkinä on hyvä, samoin erilaisia pähkinöitä yhdistelemällä saadaan hyvät pihvit).

Kasvispihvitaikinasta voidaan valmistaa myös erilaisia kasvismurekkeita uunissa, mutta silloin taikinan pitää olla hieman paksumpaa ja siihen voi lisätä pari ruokalusikallista ohra- tai maissitärkkelystä kiinteyttämään sitä.

Olen viikonlopun aikana jutellut useamman suomalaisen kanssa siitä, kuinka asiat saadaan täällä Espanjassa parhaiten hoitumaan. Yksimielisesti olemme tulleet siihen tulokseen, että ”nyrkillä pöytään” joko suoranaisesti tai kuvaannollisesti, on paras menettelytapa. Eihän täällä kiltti ja kohtelias tule huomatuksi, ei toki. Olen itsekin soveltanut käytäntöön em. filosofiaa sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Astianpesukone meni rikki. Tiesin, ettei sitä ikinä korjata, jos en ole tarpeeksi kelju. Laitoin vuokranvälittäjälleni sähköpostin, jossa ilmoitin vähentäväni vuokrasta tietyn summan, koska kone ei toimi (asuntoesitteessä mainitaan, että asunnon varusteisiin kuuluu astianpesukone). No, joo, uusi kone tuli ihan kohtuullisen vikkelään. Toisen kerran jouduin olemaan ilkeä Guadalupessa. Oppaan aiheuttaman kömmähdyksen vuoksi osa ryhmästä ei ollut saanut ruokaa aamupalan jälkeen. Oli ilta, ja harhailin ruokakauppaan. Katselin pähkinän näköisiä kakkaroita ja kysyin selvällä espanjankielellä, ovatko ne gluteenittomia. ”Si, si.” Maksoin pikkuleivistä huomattavan summan (turistilisä), poistuin kaupasta ja haukkasin keksiä. Se oli silkkaa vehnää. Palasin kauppaan (keljutti maksamani ylihinta) ja ilmoitin palauttavani paketin ja vaadin rahat takaisin. Ei kuulemma onnistu, koska olin avannut paketin. Ilmoitin, että se oli myyjän syy, koska hän oli sanonut keksien olevan gluteenittomia. Sitten huomasin juuston. Sanoin, että otan tuon juuston keksien sijasta. Tämä siirto ei miellyttänyt myyjää. Iskin nyrkin pöytään ja sanoin, että juusto tänne. Sain juuston. Eniten tuossa hommassa harmitti se, että turisteja yritetään aina pettää (ehkei aina, mutta turhan usein). 

Täytyy kyllä kertoa nyrkki-filosofiasta vielä yksi tarina, joka ei sijoitu Espanjaan, vaan Ranskan Pariisiin. Elettiin matkashekkien aikaa, ja tuttavapariskunta meni pankkiin vaihtamaan shekkejä rahaksi. Tiskin takan istui neitokainen viilailemassa kynsiään. Pariskunta selvitteli asiaa englanniksi, saksaksi ja italiaksi. Neitoa ei kiinnostanut, kohautteli olkiaan. Silloin suomalaismies suuttui. Hän asettui rähmälleen palvelutiskille, kiroili ja huusi. ”Rahat!” Alta aikayksikön virkailija toimitti pariskunnan pyytämän summan. Mies tuumasi tyytyväisenä: ”Sehän ymmärsi suomea!”   

Istuskelin bussia odottamassa muutama tunti sitten. Viereeni tuli istumaan vanhempi espanjalaisrouva, joka aloitti kanssani vilkkaan keskustelun. – Tämä on muuten hyvin tyypillistä täällä: vanhat rouvat keskustelevat mielellään kenen tahansa kanssa. – Rouva puhui puhumistaan, minä nyökyttelin ja laitoin muutaman espanjankielisen sanan joukkoon. Kyllähän minä jotakin ymmärsin. Rouva oli kotoisin Valenciasta, mutta hänellä oli loma-asunto täällä. Valencia on mukava paikka, mutta siellä sataa turhan usein tähän aikaan vuodesta. Rouva oli juossut junalta kovaa vauhtia pysäkille, sillä hän ei halunnut liikkua pimeässä yksikseen. Hänet oli jo kerran ryöstetty, ja hänen sanojensa mukaan täällä on ”paljon rosvoja”. Kun tärkeimmät asiat oli juteltu, siirryttiin valokuviin. Niitä oli rouvan asunnosta (asunto oli jo tosin nyt uusittu) sekä parin vuoden takainen kuva naisesta itsestään jossain flamenco-pippaloissa. Hän niin kovasti pitää flamencosta! Kun rouva poistui autosta, hyvästelimme toisemme. Ei ollut kielimuuria, pelkästään hyvää tahtoa ymmärtää toisiamme!

Tapaamisiin! Pirkko