Olen palannut Madridista, Espanjan pääkaupungista. Kolme yötä ja neljä päivää tuossa reissussa vierähti, vaikka varsinaiseen matkustamiseen meni vähän aikaa, kun juna kuljetti meitä parhaimmillaan 300:n km:n tuntivauhtia. Mutta pannaanpa asioita järjestykseen.

Majoituimme Los Condes-nimiseen hotelliin, joka sijaitsi muutaman metrin päässä Via Grandesta, Madridin pääväylästä. Sijainti oli siis aivan loistava, koska pääsimme joka paikkaan kävellen, ja kyllä niitä kilometrejä päivien mittaan kertyikin. Kun saavuimme maanantaina iltapäivällä perille, otin repusta sateenvarjon ja toppatakin. Seuraavaksi menimme kauppaan, josta ostin villapuseron ja hanskat. Tästä voi päätellä, että Madridissa oli kylmä. Kyllä vain, 13 astetta plussan puolella tuntui hyytävältä, kun siihen lisäsi tuulen. Onneksi  maanantain jälkeen ei enää satanut. Päällimmäisiksi tunnelmiksi jäi kylmyys ja nälkä. Nälkä? Jo vain! Ei Madridissa tunneta keliakiaa. Onneksi minulla oli omat näkkileivät mukana, ja vauvan purkkiruoka on ihan hyvää.

Tiistaina kiersimme kuninkaanlinnassa (kuva on sieltä). Voi sitä loistoa ja mahtavuutta! Englanninkieliset opasteet olivat erinomaiset, ja huomasin, että yleisö pääsi myös palatsin niihin osiin, joita myös nykyään käytetään edustustilaisuuksissa. Linnareissun (tahatonta huumoria) jälkeen katsastimme sen vieressä olevan katedraalin. Iltapäivällä menimme Plaza Mayorille, joka on Madridin sydän. Jos joskus näette televisiouutisissa mielenosoituksia Madridista, niin kuvat ovat mitä todennäköisimmin juuri Plaza Mayorilta. Aukiohan on tunnettu siitä, että siellä pantiin toimeen teloitukset inkvisition aikana. Yleisö katseli tapahtumia aukiota ympäröivien talojen parvekkeilta. Tunnelma paikalla oli myös nyt jotenkin hektinen, sillä kansaa ja heitä vahtivia poliiseja oli paljon, samoin levotonta liikehdintää ja melua. Mitähän oli tapahtunut sille nuorukaiselle, joka makasi maassa tajuttomana?

Keskiviikkona lähdin ystäväni kanssa Prado-museoon, toinen puoli porukasta kiinnostui enemmän merimuseosta. On erittäin hankalaa ruveta kuvailemaan yhtä maailman tunnetuimmista taidemuseoista. Pitää siis yksinkertaistaa. Tässä museossa on yli 100 huonetta, ja useimmissa huoneissa on ainakin parikymmentä maailman kuuluisimpien taiteilijoiden teosta. Maalaukset ja veistokset ovat 1100-1800-luvuilta. Joko alkaa hahmottua? Totesin, että museossa pitäisi tutustua korkeintaan kahteen huoneeseen kerrallaan, mutta kun se ei ollut mitenkään mahdollista näissä puitteissa, yritin ahmia mahdollisimman paljon. Ähkyhän siitä tulee. Ystäväni sanoikin, ettei hän halua vähään aikaan nähdä enää yhtään Kristusta tai pulleaa enkeliä. Minua jäi puhuttelemaan eniten valtava, muistaakseni Espanjan sisällissodan aikaista teloitusta kuvaava teos. Etsin sen vielä käsiini jostakin kirjasta.

Meillä oli torstaina vielä kokonainen päivä aikaa, sillä juna lähti vasta illalla. Sen päivän vietimme Parque del Retirossa, puistossa, jota kutsutaan Madridin keuhkoiksi. Voin vain kuvitella, kuinka ihmiset nauttivat siellä olostaan kesällä, kun nyt marraskuisena päivänäkin väki vaelsi ympäriinsä, joku souteli tekojärvellä tai voimisteli urheilupaikalla. Puistosta löytyy myös Kristallipalatsi, Velaquezin palatsi ja useita kahviloita. Aurinko paistoi, lämpötila oli kivunnut 15:een asteeseen, ja me turistit nautimme olostamme.

Madrid, jossa on yli kolme miljoonaa asukasta, on loiston ja kurjuuden kaupunki. Kerjäläisiä oli valtavasti: kampurajalkoja tai muuten vammaisia, ryysyisiä mustalaisia mutta myös entisiä hyväosasia, jotka nöyryytettyinä itkua pidätellen ojensivat raha-astiaa turistille. Joku oli vielä säilyttänyt huumorintajunsa ja kirjoittanut pahvinpalalle: ”Para en ferrari” eli ”Ferraria varten”. Harmaa talous, korruptio, köyhyys, kerjääminen.

Jo parin kuukauden ajan olen suunnitellut kirjoittavani kirjeen Espanjan kuninkaalle. Teen sen joululomalla siellä kotona kaikessa rauhassa. Tiedän, ettei se auta mitään. Todennäköisesti kuningas ei saa sitä koskaan. Aion kuitenkin listata hänelle asioita, jotka tässä maassa ovat niin väärin. Onhan aivan ihmeellistä se, että tässä maassa ihmiset näkevät nälkää luonnonrikkauksien keskellä. Se on väärin, ja se on räikeää.

Jokseenkin tuohtuneena: Pirkko