Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita! Olin Los Bolichesin kirkossa, joka oli ääriään myöten täynnä, niin että osa messuvieraista joutui seisomaan. Hoosianna-virsi kaikui kahteenkin otteeseen, samoin monet muut tutut adventtivirret. Joulun odotusta ei täällä huomaisi, jos katukuvaan eivät olisi ilmestyneet näyttävät jouluvalot. Kirkkoihin on rakennettu toinen toistaan kauniimpia jouluseimiä. Kuvassa on vain pieni osa Los Bolichesin kirkkoon rakennetusta Raamatun ajan pienoismaailmasta. Se on kaunis ja yksityiskohdissaan mielenkiintoista katsottavaa.

Mietin kauan, kommentoisinko ollenkaan eduskunnan äänestystä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Keskustelin aikuisen tyttäreni kanssa asiasta, ja vaikka henkilökohtaisesti en innostunut äänestyksen tuloksesta, sanoin hänelle, että näin on päätetty nyt. Jatkoahan tästä seuraa, ja ennen lain voimaantuloa ehtii vierähtää jokunen vuosi. Päätös on valtiollinen, ei kirkollinen. Tässä näyttää kuitenkin olevan aika monta muttaa matkassa, sillä jokainen uutisia seuraava on huomannut, että  äänestystuloksen tultua julki ihmisiä on eronnut kirkosta tuhansittain. Eihän kirkko ole mitään päättänyt, vai? Ne, jotka ovat eronneet nyt kirkosta, ovat eronneet arkkipiispa Kari Mäkisen kirkosta. Hän kirjoitti facebook-päivityksessään ”iloitsevansa sateenkaariväen puolesta ja heidän kanssaan”. Toisaalta Afrikasta käsin hän on ilmoittanut olevansa surullinen kuultuaan, kuinka paljon ihmisiä on kirkosta eronnut. Niinhän se on, ettei kaikkia voi miellyttää, vaikka kuinka haluaisi.

Pappisvala ja sen kanssa samassa linjassa oleva kirkkolaki ja kirkkojärjestys määrittelee korkeimman oikeusohjeen, jonka mukaan kaikkea oppia on tutkittava pyhän Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaan. Ensisijaisesti jumalallinen säätämys määrittää aina suhtautumisen ajankohtaisiin kysymyksiin (tämä tieto netistä). Arkikielellä sanottuna: pappisvala sitouttaa noudattamaan Raamatun oppeja. Kuvitelkaapa seuraavaa: minä ilmoitan olevani vegetaristi, tiukka sellainen. Jouluna syön tietysti kinkkua, uutena vuotena nakkeja, juhannuksena nuotiomakkaraa, niin ja pääsiäisenä kanaa ja…ja… Mutta jos minulta asiaa kysytään, ilmoitan olevani ehdoton vegetaristi. En siis ihmettele, jos ihmiset hylkäävät pappisvalan tehneen arkkipiispan, samalla he valitettavasti hylkäävät kirkon. Katson ortodoksikirkkoa ja näen, ettei sen suunta ole muuttunut vuosisatojen kuluessa. Jostakin syystä sen ei ole tarvinnut.

Mutta asiasta toiseen.  Juttu on nyt niin, että minusta on tulossa inhottavan espanjalainen! Eikä se oikeastaan ole ihan hyvä asia. Kerronpa pari esimerkkiä. Nuoriso- tai naisporukka tukkii tien (miehet antavat useimmiten naisille tietä), eikä ole huomaavinaankaan meikäsuomalaista, joka on tulossa tätä ihmismuuria vastaan. Entinen minä olisi koukannut autotien puolelle, tai vaihtoehtoisesti hyvin anteeksipyytävän näköisenä ja ”perdonia” tai ”soria” mutisten yrittänyt päästä ohi. Nykyminä ei näe moista estettä. Minä kävelen ryhmän läpi niin kuin sitä ei olisi olemassakaan ja saatanpa vähän töniä jonkun reppua tai selkää. Jo vain. Toinen esimerkki. Kuntosalilla oli menossa circuit-treeni. Sillä kertaa tein vain omia harjoituksiani, kunnes eräs herttainen ohjaajatyttö tuli sanomaan, että jos voisin välillä tehdä jotain muuta kuin noilla laitteilla, tai muuten voi tulla ”problem”. No, totta kai, ”Jees, jees”, minä myöntelin, enkä muuttanut harjoitustani. Ei huvittanut. Eikä siitä tullut mikään ”problem”. No, kerrotaan vielä kolmas, aika paha. Lähetin s-postia vuokranvälittäjälleni. Tulevaisuutta ennakoiden kysyin, miksi ihmeessä minulta on jo peritty 86:n euron (!) loppusiivousmaksu, sillä minähän tämän huushollin olen siivonnut alussa ja tulen siivoamaan lopussakin. Olen saanut tehdä täällä aika lailla hommia sen jälkeen, kun asunto luovutettiin minulle ”siivottuna”. No, niin. Tästä viestittelystä oli tuloksena se, että vuokranvälittäjä, joka jo aikaisemman valitukseni perusteella maksoi minulle siivoojan tunniksi, lupasi palauttaa minulle siivousmaksun (joka onkin ihan älytön juttu, pelkkää rahastusta). Nämä esimerkit osoittavat, että minusta on tulossa inhottava ämmä. Oikeastaan ne osoittavat myös sen, että osaan sopeutua vallitseviin olosuhteisiin J. Mutta lupaan, ihan oikeasti, olla taas oma kiltti itseni, kun palaan takaisin Suomeen. Ainakin noin suurin piirtein.

Tästä tuli niin ankeansorttinen päivitys, että pitää laittaa pieni loppukevennys. Bussissa kuultua (jälleen kerran). Kolme 70+ miestä istui autossa nenätysten sairaskertomuksillaan levennellen. Yksi oli aivan selvästi perehtynyt silmätauteihin, sen verran sieltä tuli latinaa. Toisen erikoisalue oli jalkavaivat, kolmannella oli tasapuolisesti kaikkea. Hän tuumasi: ”Tämä vanheneminen on mukavaa, kun oppii niin paljon eri sairauksien nimiä!”

Rauhallista adventin aikaa kaikille! Pirkko