Vuodenvaihteessa uutisoitiin ja puhuttiin paljon eläkeiän nostamisesta, sopivaksi iäksi ehdotettiin jopa 67 vuotta. Tämä korkea luku heitettiin ilmaan ehkä siksi, että siitä voi hyvin antaa periksi vaikkapa pari vuotta. On totta, että ihmiset elävät yhä terveempinä yhä vanhemmiksi, ja yhtälailla on totta se, että me  eläkeläiset aiheutamme aikamoisen menoerän valtion budjettiin. Turha kai tässä yhteydessä on jälleen korostaa, että koko työssäoloni ajan olen maksanut veroja valtiolle, ja jos nyt eläkeläisenä teen töitä, valtio ottaa tienesteistäni lähes puolet. Yritän tässä olla tuntematta itseäni pelkäksi menoeräksi, yritän jotenkin ansaita olemassaoloni.

Siitä on pian kolme vuotta, kun jäin eläkkeelle 60-vuotiaana. Olisinko pystynyt olemaan töissä vielä vaikkapa kolme vuotta. Ihan varmasti! Olisin  osannut ja pystynyt tekemään opettajantöitä nämä kolme vuotta - ja olen osittain tehnytkin. Olisihan minulla ollut mahdollisuus jatkaa töitä, kukaan ei patistanut pois. Tuntui vain siltä, että nyt pitää lähteä, kun kerran lupa on. Oliko se hyvä ratkaisu - en ole varma. Ikärajoista puhutaan ehkä liikaa. Eläkeiässä oleva voi olla fyysisesti loistavassa kunnossa tai mahdollisesti sairauksien väsyttämä. Hän voi jalat lähtökuopissa odottaa, että pääsisi jo tekemään kaikkea sitä mukavaa, mihin ei ole aikaisemmin ollut aikaa. Mahdollista on myös, että häntä pelottaa ajatus työn jättämisestä, sellaisen työn, josta kovasti pitää. Minulta on useampikin henkilö kysynyt neuvoa: jäänkö eläkkeelle vai pysynkö töissä? Jos ihminen ei ole oikeasti innokas jättämään työpaikkaansa, olen sanonut: älä jää eläkkeelle. Mielestäni tulisi kehittää erilaisia eläkesysteemeitä. Osa-aikaeläkkeitähän on jo joillakin aloilla, mutta uskon, että pystymme keksimään muutakin. Terveille ja halukkaille senioreille tulisi olla vaihtoehtoja.

Katselin Virossa saksalaista RTL-kanavaa. Sen ohjelmisto on aika lailla viihteellinen, mutta tuli sieltä asiaakin (Schumacherin loukkaantuminen oli suuri uutinen, ja siitä oli erikoislähetyksiä jne). Huomioni kiinnittyi kanavalla pyörivään mainokseen. Se oli osoitettu nuorille, ja sen sanoma oli: jokaiselle löytyy koulutus- tai työharjoittelupaikka. Nuoria kannustettiin (patistettiin) ottamaan yhteyttä. Tässä mainoksessa painotettiin sitä, kuinka työharjoittelupaikkojen avulla voi saada  ammatin, ei ainoastaan kirjoja lukemalla. Olipa hyvä mainos! - Radiossa kerrottiin juuri, että nuorisotyöttömyys EU-maissa on keskimäärin lähes 25%. Aivan hirveä luku, miltei neljännes nuorista on työttömänä! Hei, nyt en tunnekaan itseäni niin suureksi menoeräksi, taitavat nuorten työttömyyskorvaukset pian päihittää eläkkeet. Miten on mahdollista, että USA:ssa nuorisotyöttömyys on samaan aikaan noin 8%? Kuka osaa selittää?

Lainasin kirjastosta Dale Carnegien kirjan "Miten pääsen turhista huolista". Kirja on ensimmäisen kerran ilmestynyt jo vuonna 1948. Hyvin on opus kestänyt aikaa, kun siitä otetaan jatkuvasti - ja monella kielellä - uusia painoksia. Minun lainaamani kirja on 30 vuotta vanha, ja se on käännös 60 vuotta vanhasta painoksesta. Kieli on siis vanhahtavaa, mutta sanoma on pysynyt selkeänä. Olen lukenut vasta ensimmäisen luvun, mutta tiedän jo nyt, että Carnagiellä on painavaa sanottavaa. Minuun tekivät mm. vaikutuksen Thomas Carlylen sanat:" Tärkein tehtävämme ei ole nähdä mitä on hämäränä etäällä, vaan tehdä se, mikä on selvästi käsillä." Saman sisältöisiä ajatuksia löytyy oikeastaan kaikista kulttuureista, myös Raamatussa kehotetaan olemaan huolettomia kuin taivaan linnut. Saapa nähdä, koenko valaistuskokemuksen kirjaa lukiessani? Pystynkö muuttamaan käytöstäni?

Näissä toiveissa: Pirkko