Joulun pyhät alkavat olla ohi ja hyvä niin. Jotenkin - kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta - joulu on minulle töisevää aikaa. Leipominen, ruoanlaitto, siivoaminen, vieraiden virta, seurusteleminen, lahjojen ostaminen, korttien lähettäminen... On se kumma, kun hyvän asian voi pilata niin monella tavalla. Pyhien jälkeen lähdin mieheni kanssa Pärnun tuttuun Tervis-kylpylään. Ihanaa lepoa! Aivot olivat totaalisessa off line-tilassa. Söin ja hoidatin itseäni, en tehnyt mitään, siis en suorittanut mitään. Sen verran piti antaa aivoille virikkeitä, että kävimme Pärnun ortodoksisessa kirkossa jumalanpalveluksessa. Emme ole koskaan aiemmin päässeet kirkkoon sisään, mutta kun näin valon kajastavan ikkunoista, suunnistimme heti kirkkoon. Viehättävä paikka, ihmiset pääasiassa vanhempia kansalaisia, kuoro lauloi uskollisesti osansa. Virohan on virallisesti uskonnoton valtio, ja nyt uuden itsenäisyyden aikana - jota on kestänyt parikymmentä vuotta - kirkot ovat tavallaan joutuneet aloittamaan alusta seurakunnallisen toimintansa. Pärnussa toimii luterilainen, ortodoksinen ja katolinen kirkko, vapaammista suunnista puhumattakaan. Paljon on tarvittu uskoa ja tahtoa, jotta kirkollinen elämä on saatu toipumaan.

Vaikka Viro kamppailee talousvaikeuksien kanssa, niin ilmiselvästi siellä tahdotaan panostaa kulttuuriin. Valitettavasti tällä kertaa kaikki konsertit Pärnun konserttitalossa oli loppuunmyyty, mutta Modernin taiteen museo oli avoinna vuoden ensimmäisenä päivänä! Keväällä tuossa museossa oli Anu Raudin upea tekstiilitaiteen näyttely, syksymmällä esillä oli Salvador Dalia, ja näin vuodenvaihteessa näytteillä oli tavallisten kansalaisten erilaisia kokoelmia. Suuri määrä nalleja, valokuvia vanhasta Virosta, lehmänkelloja, lapasia jne oli laitettu esille. Minua kiinnosti erityisesti erilaisten aapisten kokoelma. En edes tunnistanut kaikkia kieliä ja murteita, jotka olivat aapisten kirjoituskielinä. Mielestäni tuo idea sinällään - esittää monenlaisia kokoelmia - oli hauska. Sopisi vaikka Oulun taidemuseoon. Minä voisin antaa näytteille kukkopillikokoelmani, joka oli välillä jo pakattu laatikkoihin ja viety kellariin. Toisaalta minulta löytyisi hieno kokoelma vanhoja ja uudempiakin suomalaisia aapiskirjoja. Idea on vapaasti käytettävissä.

Sain kestitä myös saksalaisia vieraita joulun aikaan. Tyttäreni oli au -pairina tässä perheessä, ja minä vierailin hänen ja perheen luona silloin aikoinaan. Nyt perhe tuli Suomeen katsomaan joulupukkia ja lunta. Niin, se lumi. Sitä ei ollut. No, löytyihän sitä sitten hiihtokeskuksesta ja Rovaniemeltä Joulupukin maasta, joka oli vierailun ykköskohde. Niin, mutta se kyläily. Lupasin laittaa suomalaista jouluruokaa, ja voitte uskoa, että olin laittanut kystä kyllä. Mikä oli ehdoton gurmeen huippu suomalaisessa jouluruokapöydässä? Savustettu hirvenliha? Kylmäsavulohi? Lanttulaatikko? Karjalanpiirakat? Leipäjuusto ja hillat? Joulutortut? Ette ikinä arvaa, enkä olisi minäkään arvannut. Sehän oli: RUSKEA KASTIKE! Mitä tämä on, herkullista? ihmetteli saksalaisrouva. Lapset eivät syöneet muuta kuin perunoita ja kastiketta. Kerroin rouvalle vähätellen, että sehän on ruskeaa kastiketta, ihan tavallinen juttu vain. Ihan perusaineet, tosin nykyään teen kastikkeen juoksevasta pullorasvasta, koska silloin se ei paakkuunnu. -  Minulle on tulossa kesällä vieraita Saksasta. Taidanpa tarjota ruskeaa kastiketta.

Vieraat tykästyivät muuhunkin kuin ruskeaan kastikkeeseen. Oulunsalon lentokentän palvelu oli ollut erinomaista ja nopeaa, hotellissa oli edullinen perhetarjous, pizzat olivat paljon suurempia ja juomat edullisempia kuin Saksassa. Kyllä meillä osataan!

Pyhien jälkeinen tapahtumien puute näkyi paikallisen Kaleva - lehden otsikossa: "Saunoja ei palanut tänä jouluna". Siis mitä? Jotakin EI tapahtunut, ja se on uutinen. Tiedän, että heinäkuu on vaikeaa aikaa uutisten kirjoittajille. Kaikki paikat ovat kiinni, ihmiset ovat piiloutuneet kesämökeilleen, ainoastaan se yksi leijona saattaa hiippailla jossakin. Ehdotankin, että toimittajat - sitten kesähelteellä -  yksinkertaisesti uutisoivat asioista, joita ei ole tapahtunut (vrt. kyseinen Kalevan juttu). Tässä muutama ehdotus: "Finnairin kone ei tipahtanut", "Vesuvius ei purkautunut", "Linja-auto ei suistunut ojaan, eikä 20 turistia kuollut". Hei, tämä on helppoa! Maailma on täynnä asioita, joita ei ole tapahtunut.

Mukava palata arkeen! Pirkko