Kirkot ovat jälleen täyttyneet joululaulujen laulajista ja jouluevankeliumin kuulijoista. Oulun tuomiokirkko oli niin täynnä sunnuntaina, että lisätuoleja piti hakea ja penkeissä yritettiin istua tiiviimmin, jotta vielä joku saisi istumapaikan. Kun tämä laulutilaisuus oli loppunut, niin parin tunnin kuluttua kirkko oli jälleen täynnä. Tällä kertaa ihmiset olivat tulleet kuuntelemaan Bachin joulu-oratotiota. Hieno musiikkielämys. Kaikkea tätä väkimäärää katsellessa tulee miettineeksi, että onko sittenkään totta se, että Suomen evankelisluterilaisella kirkolla menee huonosti.

Käväisin kurkistamasta sivustoa eroa.fi. Tämän sivuston kautta on kuulemma aiheutettu kansankirkollemme tuntuvaa tappiota. Sivustolla mainostetaankin, että eroaminen vie vain minuutin. No, sehän kyllä nykyihmiselle passaa. Jos eropäätöstäkin on harkittu vain minuutti, niin se on mielestäni hiukan huono juttu. Tutkailin sivua, jonka pääsanoma tuntui olevan se, että kirkkoon kuuluminen maksaa (siinä oli oikein semmoinen verolaskurikin), ja koska ihminen ei kuitenkaan usko kirkon sanomaan, niin mitäpä tuota turhasta maksaa. Tähän yksinkertaiseen yhtälöön on moni kompastunut. Totuushan on kuitenkin se, että myös sellainen kirkon jäsen, jolla ei ole henkilökohtaista uskoa, käyttää kirkon palveluja. Lapsen kastaminen, rippikoulun (uskokaa pois, mutta tämä on todella suosittu juttu, uskoi tai ei), avioliittoon siunaaminen ja lopulta hautaan siunaaminen, näihin kaikkiin kirkko osallistuu. Halutessaan ihminen saa henkilökohtaista sielunhoitoa, taloudellista neuvontaa, kirkko järjestää kaikille ikäluokille monenlaista toimintaa, eräs hiljaisista toimintamuodoista on kirkon Palveleva Puhelin, jonka kautta monen lähimmäisen hätä ja tuska tulee kuulluksi ja toivon mukaan lievitetyksi. Sivusto eroa.fi ei tarjoa mitään.

Luin Oulun yliopiston dosentin Juha Hiltusen mielenkiintoisen artikkelin, jonka otsikko oli "Kristinusko voimistuu länsimaiden ulkopuolella". Olin aika yllättynyt kirjoituksen viestistä, sillä tiivistettynä se kuuluu näin: "Kristinuskolla menee nykyään paremmin kuin ehkä koskaan historiansa aikana, kun asiaa tarkastellaan globaalista näkökulmasta." Artikkelin mukaan Eurooppa ei ole enää kristinuskon keskiö, vaan nouseva kristikunta kasvaa jo muualla. Hämmästyttävää on, että kristinusko kasvaa nyt nopeammin kuin mikään valtauskonto maailmassa! Mitä ihmettä? Olin aivan ällikällä lyöty artikkelia lukiessani. Tähän saakka olin kyyristellyt täällä pohjoisessa Suomessa ja tarkastellut huolestuneena islamin maahan vyörymistä (ja nyt, arvoisat lukijat, pyydän teitä erottamaan uskonnon henkilöstä, niin teen minäkin). Hiltunen kertoo, että kristinusko käy voittokulkuaan erityisen voimakkaasti Länsi-Afrikassa ja Sahelissa, Venäjä ja entiset Varsovan liiton maat ovat nyt maita, joissa kristinusko kasvaa voimakkaasti (no, jaa, tuskinpa on hätiköity johtopäätös, jos liitetään kommunismin romahdus ja kristinuskon esiinmarssi toisiinsa). Kristinusko kasvaa voimakkaasti myös esimerkiksi Etelä-Koreassa, Japanissa ja Indonesiassa. Arvellaan, että Kiinassa on muutaman vuosikymmenen kuluttua eniten kristittyjä maailmassa. Raamatun mukaan "päivien lopulla" kristinuskon sanoma palaa juurilleen, Israeliin, Palestiinaan, juutalaisten keskuuteen. Ympyrä sulkeutuu.

Saamme nauttia joulun suomasta levähdystauosta. Kukaan ei tule kysymään, kuulutko kirkkoon, uskotko Sanomaan, kuuluko tämän joulun vietto sinulle. Levähtäkäämme kukin omalla tavallamme. Olemme sen ansainneet.

Pirkko