Pilvet ovat roikkuneet hartioiden tasolla jo yli kaksi viikkoa, mieli laahaa maassa kantapäiden korkeudella. Nyt ei auta muu kuin ajatella tulevia, aurinkoisempia päiviä.

Ihan uteliaisuuttani kävin kuuntelemassa Mitro Repoa, hän kun oli puhumassa Oulun yliopistolla. Mitro Repo on 56-vuotias eurokansanedustaja, joka pääsi SDP:n listoilta suurimmalla äänimäärällä Euroopan parlamenttiin. Kaiken kaikkiaan hän sai viime eurovaaleissa kolmanneksi eniten ääniä. Ja kuka tämä herra oikein on miehiään? Hän on ortodoksinen pappi, Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastori, luennoitsija, kouluttaja, kirjailija. Mitro Repo on valittu v. 2005 vuoden puhujaksi, ja v. 2006  hyvän mielen lähettilääksi - tämä ansio mielenterveyspuolelta. Meitä kuulijoita oli vähän toistakymmentä, varsin vähän siis. Olin ajatellut, että nuoriso olisi kiinnostunut politiikasta, mutta ei. Sitten muistelin omaa nuoruuttani ja totesin, että moni muu asia kiinnosti tuossa vaiheessa, mutta politiikka ei. Ja mikä oli tuon luennon/jutustelun anti? Totesin, että Repo ei ole turhaan ansainnut "Vuoden puhuja" nimitystä. Puhetta soljui virtanaan, mukavaa, lämminhenkistä, kilttiä, ei raflaavaa, miellyttävää jutustelua. Politiikka jäi oikeastaan aika kauas miehen puheista, kunnes niistä kahdesta nuoresta miehestä se toinen, joka twiittasi koko ajan, kysyi Turkin mahdollisuudesta päästä EU:n jäseneksi. Repo antoi hyvin varovaisen lausuman, ja kaiken kaikkiaan minulle jäi sellainen mielikuva, että tälle myhäilevälle, ystävälliselle henkilölle asia kuin asia oli ok, kunhan niistä saadaan yhdessä sovittua. Turkin islamilaisuus ei sekään ole pelote, koskapa "eurooppalaisten juuret ovat islamilaisessa kulttuurissa" tai jotain sinne päin. Voisin kutsua Revon kahville, ja taatusti saisin mielenkiintoista kahviseuraa. Antaisinko asiani hänen ajettavakseen? Tuskinpa.

Lähdin hakemaan äitiä vuorohoidosta. Istahdin tällä kertaa taksin takapenkille, jotta kuljettajan ei tarvitsisi pakkoseurustella minun kanssani. Tämä kuljettaja olikin puheliaampaa sorttia ja kertoi (kun oli kuullut määränpääni), että oli nähnyt televisio-ohjelman, jossa joku fysioterapeutti oli mennyt vanhainkotiin kuntouttamaan asukkaita. Nämä oli kuitenkin laitettu sänkyihin jo kolmen maissa iltapäivällä! En haluaisi uskoa tuota juttua, mutta kai se on totta. Jälleen olemme saman ihmeen ääressä: iso osa kansasta on työttömänä, ja toinen osa - sairaat, vanhukset, kuntoutujat, lapset jne - on hoitoa vailla. Onko niin mahdottoman vaikeaa yhdistää nämä asiat järkevällä, myönteisellä tavalla? Tuo puhelias kuljettaja kertoi myös Paltamon kokeilusta. Siellä oli vuosien 2009-2013 aikana toimittu sillä tavoin, että työttömyyskorvauksia sai vain vastiketta (=työn tekeminen) vastaan. Kunnan työttömyys oli laskenut 17 %:sta neljään prosenttiin. Työkokeiluun osallistuivat kunnan 16-64 vuotiaat työttömät. Kokeiluun upposi rahaa 13,8 miljoonaa euroa, joista takaisin saatiin 60%.  Täystyöllisyyskokeilu loppui vasta vuoden 2013 lopussa, joten perusteellisia tuloksia odotellaan vielä. Minusta tuntuu kuitenkin, että Paltamossa ollaan oikeilla jäljillä.

Tiesitkö, että kaupoissa myytävinä olevat koivuvastat/vihdat (siis ne kuivat sellaiset) tuodaan Venäjältä? Maahantuojan mukaan Suomessa ei ole sellaista valmistajaa, joka kykenisi tuotannossa "riittäviin volyymeihin". Tä? Tuo lausuma kannattaa varmasti lukea seuraavasti: Venäjältä saa halvemmalla. Tuli mieleeni se hieno illallinen, jota olin nauttimassa 300:n muun henkilön kanssa eräässä kuopiolaisessa ravintolassa. Tarjolla oli "riistaillallinen", joka tarkoitti paistettua sorsaa nätisti aseteltuna lautaselle (kastiketta ja pikkuräpellyksiä ympärillä). Mietin, että paljon on pitänyt sorsametsällä rampata, jotta on saanut eväät näin suurelle porukalle. Joku kysäisikin "riistan" alkuperää. Tarjoilija meni vaikean näköiseksi. "Tarhattua sorsaa lähimaista" kuului vastaus. Jaa, Viron tai Venäjän pojat kasvattavat sorsaa oikein urakalla. Se siitä riistasta.

Aurinkoa odotellessa: Pirkko