Terveisiä Torniosta! Olin lauantaina  - jälleen kerran - katselemassa lapsuusmaisemia. Joskus sanon, että menen hautausmaalle tuttuja tapaamaan, ja sekin pitää paikkansa. Kävin viemässä kynttilän sukuhaudalle ja samalla käväisin entisen kotitaloni eteisessä (kerrostalo, jonka ylimmässä kerroksessa asuin lähes 20 ensimmäistä elinvuottani). Tekisi niin mieleni mennä joskus soittamaan entisen kotini ovikelloa. Pääsisinpä katsomaan lapsuuskotiani! Mutta enhän minä kehtaa häiritä outoja ihmisiä. Kävelin ympäri kaupunkia ja ihmettelin jälleen kerran, kuinka paikkojen etäisyydet ovat kutistuneet. Käväisin uudessa ostoskeskuksessa (jonka rakennuttaminen hävitti pienet kaupat) ja  innostuin menemään Ikeaan, sehän on ihan siinä vieressä. Sellaista kotiseutumatkailua minä harrastan.

Satuin kuulemaan radion ajankohtaislähetyksen, jossa Suomen Ateistiyhdistyksen edustaja (Erkki Hartikainen?), Suomen Islamilaisen neuvoston edustaja sekä kirkkohallituksesta kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtaja Pekka Asikainen keskustelivat suunnitelmasta muuttaa tunnustuksellinen uskonnonopetus yleispäteväksi, jokaiselle sopivaksi etiikka/uskontotieteeksi. Oli aika mielenkiintoista huomata, ettei kukaan keskustelijoista ollut innostunut yhteisen oppiaineen ajatuksesta. Ymmärrän hyvin, että luterilainen kansankirkkomme ja islamilainen yhteisö haluavat pitää kiinni tunnustuksellisesta opetuksesta, vaikka se tunnustuksellisuus koulun uskontotunneilla on nykyisin kyllä aika väljä käsite. Joka tapauksessa. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, ettei Ateistiyhdistyskään  innostunut ajatuksesta. Onkohan kyse siitä, että kaikille sopivan etiikka/uskontotiedon mukana saattaisi opiskelijoiden korviin kuitenkin tulla jotain muutakin kuin uskontotietoa - siis uskoa? Mene ja tiedä. Toivon vain, että näiden asiantuntijoiden ajatukset tulisivat myös päättäjien tietoisuuteen. Onhan valitettavan usein niin, etteivät päättäjät kuitenkaan ole tarpeeksi perillä asioista. Minä en ikinä menisi toimikuntaan, jossa päätettäisiin teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta tai esimerkiksi kiinteistöjen rakennuttamisesta yhteisillä varoilla. Eipä silti, en kyllä taitaisi lähteä ihan mihinkään toimikuntaan, tai ehkä kuitenkin johonkin opetusalan hommaan - ehkä.

Olin tänään kampaajalla. Eihän siinä mitään erikoista sinällään ole, mutta minun kampaajani täyttää ihan pian 80 vuotta ja pyörittää edelleen kotikampaamoa. Hänen miehensä kuoli yllättäen viime vuonna, mutta rouva jatkaa töitään asuen samassa talossa kuin ennenkin. "Mitä minä tekisin kaiket päivät, jos minulla ei olisi töitä?" hän sanoi. "Nyt minä tapaan ihmisiä joka päivä, viikonloput tuntuvat niin hiljaisilta, varsinkin, jos lapset eivät käy, mutta silloin minä siivoan", kampaajani selitti. Sen olen huomannut, että rouvan tahti on hiukan hidastunut viime vuosina, sillä istuin permanenttia ottamassa 2,5 tuntia. Huh, huh! Täytyy sanoa, että tämän rouvan työn hinta-laatu-suhde on erinomainen. Käyn hänen luonaan vastakin, ellei sitten permanentinottoaika veny neljään tuntiin.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan kirjastokortin omistavat henkilöt elävät pitempään kuin kortittomat. Hus, hus, kaikki kirjastoon!

Leppoisia talvipäiviä toivottelee Pirkko, joka hakee kiihkeästi asuntoa Fuengirolasta!