Tyttäreni hyvä ystävä lähti kolmeksi kuukaudeksi Nepaliin vapaaehtoistyöhön. Hän työskentelee orpokodissa keskellä Katmandun suurkaupunkia. Olot ovat alkeelliset, kuinkas muutenkaan, sillä Nepali on yksi maailman köyhimpiä maita. Muistaakseni neljännes asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Nuori vapaaehtoinen keräsi tuttavapiiristään tuomisia lapsille. Kaivoin esiin kuopuksen entiset kesämekot ja puserot ja kävin ostamassa useammat kengät. Kuopus salli armollisesti minun tyhjentää lelukaappiansa. Olen saanut terveisiä ja kiitoksia Katmandusta. Nuori vapaaehtoinen antoi lapsille tuliaisia vähän kerrallaan, hyvä ajatus sinällään. Sitten tuli päivä, jolloin ystävämme toi esiin kuopuksen magneettiset rakennussarjat. Laatikoissa on erilaisia osia, joita on helppo liittää toisiinsa, koska niissä on magneettia. Lastenkodissa syntyi miltei kaaos, kun kaikki olisivat tietenkin halunneet leikkiä juuri näillä rakennusleluilla! Kun kuulin tästä, ajattelin, kuinka kuopukseni sai rauhassa rakennella, eikä materiaalista ollut puutetta, olihan hänellä useampikin laatikko magneettipalikoita. Kuulin, ettei lastenkodin lapsilla ole sukkia. Ok, lähetän niitä, ajattelin. Sukat ovat kevyitä, samaan pakettiin saan vaikka kuinka monet ja lisäksi jotain kivaa. Katsoin kuitenkin ensin postin sivuilta lähetyskuluja: 2 :n kg:n paketti Nepaliin maksaa 37 e. En lähetä pakettia. Voi, kuinka tämä on ikävää. Saisin kerättyä tuttavapiiristäni vaikka ja mitä hyvää ja hyödyllistä, mutta eihän minulla ole rahaa lähettää mitään Nepaliin saakka. Ei auta muu kuin elää täällä näiden liikojen tavaroiden kanssa ja säälitellä huonompiosaisia. Nyt joku sanoo, että Suomestakin löytyy puutteenalaisia. Joo, mutta heillä on ainakin sukat jalassaan. Niin, nuori ystävämme osti puikot ja lankoja ja kutoo sukkia siellä kaukana Nepalissa.

En ole kiinnostunut kilpaurheilusta, mutta mihin sitä korvansa laittaa, kun kisatuloksia kuuluu joka paikassa. Aftonbladetissa oli metka juttu. Venäläinen liberaalidemokraatti Vladimir Zhirinovski antoi ohjeita siitä, kuinka venäläispelaajia pitäisi valmentaa tulevia otteluja varten (kyse on tietysti jääkiekosta!). Hänen mielestään Punakoneen kiekkoilijoille pitäisi ennen ottelua näyttää filmiä siitä, kuinka suomalaiset tarkka-ampujat tappavat venäläissotilaita. Aivan. Kai sellaisia otoksia löytyy, ja jos ei löydy, niin tehdään. Viha on tietenkin yksi tapa motivoida ketä tahansa mihin tahansa. Venäläistyylisesti kiekkoilijoita kannattaisi tietysti myös pelotella ja uhkailla. Me täällä läntisemmissä maissa harrastamme enemmän kannustusta ja palkitsemista, mutta jokainen tekee asioita tyylillään, se sallittakoon. Zhirinovski lisäsi lausuntoonsa myös huomautuksen, että "suomalaisilla, toisin kuin meillä, on pääsy dopingiin". Ihan tosi, eräät eivät osaa hävitä.

Tapsin satunnaisen tuttavan, joka vaikutti hyvin masentuneelta. "Elämä on olemassaoloa", hän tiivisti olemisensa. Yritin lohduttaa ja piristää häntä, mutta jotenkin minulle jäi sellainen tunne, ettei hän enää jaksanut muuta. Asia jäi vaivaamaan. Mieleeni tuli eräs lehtijuttu, jossa kerrottiin Chicagon yliopiston tekemästä tutkimuksesta ihmisten kuolemaan vaikuttavista tekijöistä. Yllättävä tutkimustulos oli se, että yksinäisillä on 14%:n todennäköisyys kuolla aiemmin kuin ei-yksinäisillä. Ylipainon osuus varhaiseen kuolemaan on 7%, kun taas köyhyyden merkitys varhaiseen kuolemaan on peräti 19%. Mitä me tästä opimme? Ottakaa lehti kouraan ja katsokaa itsellenne sopivia menopaikkoja, menkää sinne kirjastoon, jumppaan, uimahalliin, kutsukaa ihmisiä kylään, järjestäkää itse jotain, jos lehdestä ei löydy!

Niin, tuo Dubain kuva on nyt sellainen motivaatiokuva. Jaksaa, jaksaa, hyvää on tiedossa!

Terveisin: Pirkko