torstai 7. marraskuuta 2013

Al Ainin poliisi on myöntänyt tyttärellemme kansainvälisen ajokortin, ja tyttö oli heti vuokrannut auton. Kuukausivuokra vakuutuksineen on 600 e, ja polttoaine maksaa vajaat 50 snt/litra. Yritin varoitella tyttöäni, ettei hän sentään Dubaihin asti lähtisi ajelemaan, suurkaupungin vilinään, mutta varoitukset menivät hukkaan, sillä hän oli jo käynyt siellä. Hyviä ajo-ohjeita hän sai suomalaisystäviltään, joilla oli jo vuosien ajokokemus maassa. Fakta on, ettei poliisi saa pysäyttää naiskuljettajaa ilman pätevää syytä (ajokortin tarkastaminen ei ole pätevä syy), mutta jos nyt kuitenkin sattuu töpeksimään liikenteessä, ja poliisi tulee paikalle, niin silloin kannattaa alkaa itkeä. Poliisi on kuulemma aika kauhuissaan itkevän, ulkomaalaisen naisen kanssa ja yrittää hoitaa homman pois alta mahdollisimman nopeasti. Konstia on kuulemma kokeiltu useat kerrat, ja aina onnistuu! Eräs taksinkuljettaja oli maininnut, että ylinopeutta saa ajaa 20 lukemaa sallitun nopeuden yli. Että näin viisaita neuvoja kokeneet antoivat.

Itseäni huvitti takseissa se, että ne oli varustettu kaikenmoisilla teknisillä härpäkkeillä. Kun asiakas astui autoon sisään, naisääni pyysi kiinnittämään turvavyöt ja tarkistamaan, että myös kuljettajan vyö on kiinni. Jos kuljettaja kiihdytti liikaa ajokkiaan, sama ääni ilmoitti englanniksi:" Ole hyvä, ja hiljennä vauhtia. Ajat ylinopeutta." Kuljettajan valokuva ja nimi olivat selvästi esillä. Niin, taksin lähtömaksu oli 3,50 dirhamia eli noin 80 snt.

Olkoonpa tuo sitten liikennekulttuurista Al Ainissa. -  Ajattelin eilen illalla sitä, kuinka monella eri tavalla  - varsinkin naisihminen - voi ylläpitää sosiaalisia suhteitaan. Minulla oli nimittäin eilen Perfect Home-kutsut. Niin että mitkä? Siis kotikutsut, jossa esittelijä myi Perfect Home- sisustustuotteita ja astioita. Olin kutsunut suunnilleen kaikki kännykkäni puhelinluettelossa olevat tuttavani, sillä tiesin, että vain pieni murto-osa olisi sillä tuulella, että haluaisi tulla ostoskutsuille. Olin myös siivonnut talon ja valmistanut monenlaista syötävää. Väkeä paikalla oli mukavasti, ja ihmiset viihtyivät, siilä viimeinen vieras lähti vasta kun kutsujen alkamisesta oli kulunut kolmisen tuntia. Mikä oli illan saldo? Myyjä sai tavaraansa myytyä kohtuullisesti, naiset saivat hankittua kaunista kotiin tai joululahjoja, minä sain puhuttua mieheni ympäri, ja meillä on nyt kaunis pöytälamppu olohuoneessa.

Rahan liikkuminen ei kuitenkaan ollut pääasia emännälle eikä vieraille, vaan pääasia oli ihmisten liikkuminen. Oli mukavaa kahvitella ja jutella ummet ja lammet, ja ainahan naisista on kiinnostavaa katsella kauniita tavaroita. Ehkä miehiltä puuttuu jotakin, kun heillä ei ole ostoskutsuja? Tähän voisi kai joku mies vastata.

 Ensi viikolla minä lähden vieraaksi kutsuille. Odotan illalta tuttujen tapaamista, hyvää syötävää - ja mahdollisesti joululahjojen ostamista. Hymyileekö joku hiukan alentuvasti? Hymyile vaan, mutta minä tiedän, että minulla on hauska ilta tiedossa tuttujen parissa. Ja sinä, vinosti hymyilijä, katsele vain yksin telkkariasi. No, olkoon, jos ilmoittaudut, kutsun sinut seuraaviin naistenkemuihin. Saa sinne miehetkin tulla.

Eilen kuulin, että Aira Samulin (muistattehan: 85 v.) on ostanut Helsingistä itselleen uuden osakkeen ja sisustaa innolla. Hyvä, Aira! Katselkoot toiset esitteitä hoivakodeista.

Kirkasvalosta nautiskellen: Pirkko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti