Tutun näköistä puuhaa tuo luisteleminen, mutta pakkaskelejä saa ilmeisesti vielä odotella jonkin aikaa. Tämä kuva on otettu eräässä Dubain ostoskeskuksessa. Toki Al Ainistakin löytyi luistinrata, joka oli rakennettu kauppakeskukseen. Rahalla saa vaikka mitä: lunta, jäätä ja vettä sinne, missä sitä ei muuten olisi. Ja mikäpä siinä.

Kuulin tänä päivänä radiosta, että yli 50-vuotiaat joutuvat aina vain useammin työttömiksi. Haastattelussa arveli eräs potkujen saaja (hän oli palvellut samaa työnantajaa yli 30 vuotta), että pääsyynä työpaikan menettämiseen oli hänen ikänsä. - Hei, eikö sen pitänytkään mennä niin, että työuria pidennetään? Eikö se ollutkin niin, että työntekijät olivat menossa barrikaadeille, koska eläkeikiä korotetaan? No, nyt ne samat työntekijät saavat ilmeisesti lähteä protestimarssille sen vuoksi, että heiltä loppuu työt (ja Thaimaasta tuodaan halvempia ja nuorempia työntekijöitä tilalle?). Kyllä minä en nyt oikein ymmärrä: siis pitääkö pelätä, että eläkikiä korotetaan, vai kannattaako olla huolissaan siitä, että saa potkut juuri kun on pääsemässä eläkkeelle? Päättäkää jo, hyvät herrat ja rouvat poliitikot! Pitäähän ihmisillä olla oikeus tietää, mitä pitää pelätä. Minä saan istua tyynesti ja pelkäämättä koneeni ääressä (=yksi hyvä puoli eläkkeellä olossa).

Paksut meikit kuuluvat Arabiemiraateissa juhla-asuun. Tyttäreni kertoi, että paikallisilla naisilla oli todella vahva meikki, ja kaiken tämän alla oli erittäin valkeaksi puuteroitu iho. Vaaleus on valttia siellä päin maailmaa. Myös minä huomasin tämän tutkailtuani hiukan tarkemmin niitä ihovoidepurnukoita, joita olin Al Ainissa ostanut itselleni. Ihmettelin hiukan, kun voide kirveli iholla, mutta enhän minä pienistä hätkähdä. Kerran luin purkin nimen tarkemmin, ja kas vain, siinähän seisoi selvällä englannin kielellä:Fair and lovely (= vaalea ja ihastuttava). Ja ihan totta, purnukkaa somisti kuva naisesta, jonka kasvot olivat joka kuvassa hieman edellistä vaaleammat. Jo alkoi minullakin sytyttää. No, olihan minulla onneksi toisenlaistakin voidetta hankittuna. Sen purkin kyljessä paistoi nimi :Fairness Cream (= vaalennusvoide). Ei ole ihme, että rusketus häipyi kasvoilta pikavauhtia. Nämä voiteet olen alentanut jalkarasvoiksi. Minulla on pian vaaleat ja ihastuttavat jalkapohjat.

Nuorimmalla tyttärelläni on hyvä ystävä, joka on ulkomaalaista syntyperää. Olen aina ihastellut tämän tytön hiuksia, jotka ovat mustat, paksut ja luonnonkiharat. Ja mitä tämä neitokainen tekee: värjää hiuksensa punertaviksi ja suoristaa ne suoristusraudalla, koska ei pidä niistä sellaisenaan!

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Niinhän se on. Meidän omat, ylikriittiset silmämme huomaavat kaikki kauneusvirheet tai niiden alut, joko todelliset tai kuvitellut. Ja sitten me, ah, niin kärsimme niistä ja yritämme piilotella niitä (tai poistaa ne). Varsinkin naiset. Kun taas tuo katsoja, joka katsoo meitä toisenlaisilla silmillä, saattaa hyvinkin ajatella, että tuo henkilö on kivan näköinen, viehättävä, hyvin säilynyt, sopusuhtainen. Kauneusbisneksessä pyörivät isot rahat. Olenhan minäkin kantanut nyt korteni kekoon ja ostanut vaalennusvoidetta. Oikeastaan tarvitsisin sitä ruskettavaa... Haluaisinpa tavata sen naisihmisen, joka sanoisi minulle: Olen tyytyväinen ulkonäkööni. Minä kelpaan itselleni tällaisenaan. -  Tähän päivään mennessä en ole sellaista aikuista naista kohdannut.

Näitä mietiskellen: Pirkko