Tutkimustulosten mukaan tavaraoiden ostelu eli shoppaaminen tuottaa mielihyvää. Useimmat naiset ovat samaa mieltä, vaikka eivät olisi lukeneet yhtään tutkimusta. Voitte vain arvata, kuinka suurta mielihyvää tuottaa shoppaaminen mammuttimaisissa ostoskeskuksissa, joissa hintataso on alhainen!

Tähän shoppailuun liittyy käyntini ompelijalla. Olin ostanut useammat housut, jotka piti lyhennyttää. En omista ompelukonetta, joten suuntasin tuntemani venäläisen ompelijan luokse. Jätin housut hänelle, mutta ne eivät olleetkaan ihan valmiit niitä hakiessani, joten päädyin istuskelemaan tuolille hänen vielä korjatessaan lahkeita. Tämä ompelijatar on sitä puheliaampaa sorttia, joten puolen tunnin oleskelu sujui rattoisasti.

Juttelimme ensiksi näkymästä, joka avautuu suoraan hänen silmiensä eteen: siellä on kävelykatu, jota ympäröi molemmin puolin liikehuoneistot. "Aina, kun paikalle saapuu poliisiauto, niin Stockmannilta talutetaan siihen varas." Varkaiden joukossa on yhtä lailla miehiä ja naisia, nykyisin useammin nuorempaa väkeä. Ompelijatar kertoi myös, että moni vakituinen kuljeskelija on tullut hänelle tutuksi. Eräskin istuu aikansa penkillä, syö eväitä ja siirtyy sitten pullon seuraan.

Sitten siirryimme totisempiin aiheisiin. Tämä nainen on asunut Suomessa yli 20 vuotta. Hän puhuu sujuvasti suomea, vaikka ei ole käynyt kursseja (oli kuulemma aluksi ollut yhdellä kurssilla, mutta koska ei ollut ymmärtänyt sanaakaan, jätti sen kesken). Hänellä ei ole kaksoiskansalaisuutta, koska hänen oli pitänyt luopua Venäjän kansalaisuudesta saadakseen Suomen kansalaisuuden. Tämän vuoksi hän ei saa Venäjältä minkäänlaista eläkettä, vaikka ehti sielläkin olla töissä toistakymmentä vuotta. Ompelija korosti, että hän oli koko Suomessa olonsa ajan tehnyt töitä ja elättänyt perheensä, eikä ollut saanut avustuksia.

Ja nyt tulikin se pointti, mikä häntä hieman kirveli. Hänen tuttavapiirissään on runsaasti ulkomaalaisia. Hän kertoi, kuinka eräät tietyn maan kansalaiset (en nyt viitsi mainita tarkemmin, ettei kukaan pahoittaisi mieltään) elävät huomattavasti laveammin kuin hän, vaikka eivät ole töissä. Hän tiesi eurolleen näiden perheiden saamat avustukset, ilmaista rahaa siis. Mikäli nämä ulkomaalaiset olivat olleet kielikursseilla, heille maksettiin päiväraha, matkakorvaukset ja mitä lienee. Uskon, että ompelija tiesi asiat, niin yksityiskohtaisesti hän niitä selitti.

Yritin tietysti ottaa esille sen seikan, että hengenvaarassa oleville ihmisille on suotava turvapaikka, ja tottakai hän yhtyi siihen, mutta... "Niin, nämä ovat vaikeita asioita. Emme kai mitenkään voi kontrolloida mahdollisia väärinkäytöksiä", minä huokailin hurskaasti. "Niinhän sinä sanot ja kaikki muut", hän tuumasi topakasti ja oli ilmiselvästi sitä mieltä, ettei rahaa tule jaella tuosta vain.

Tästä olimmekin sitten samaa mieltä. Rahaa ei tulisi jaella ilman vastiketta. Jos siis rahan vastaanottaja  (työtön, maahanmuuttaja tms) saa avustusta, hänen tulisi tehdä jotakin sen eteen. Kuten olen jo useamman kerran todennut, maastamme ei työ lopu (ja marjat mätänevät metsiin, vaikka thaimaalaiset kuinka yrittävät niitä poimia, huoh!).

Tänään julkistettiin jälleen "juorukalenteri" eli kansalaisten verotiedot. Radion uutistenlukija totesi, että suurimmat veronmaksajat ovat niitä, joilla on pääomatuloja. Mikäli minä oikein ymmärsin, niin juttu on sellainen, ettei tavallinen duunari voi rikastua. No, ei se meikäläiselle ole yllätys. Totesimme molemmat - sekä ompelija että minä - ettei työnteolla rikastu, hyvä kun pysyy pinnalla.

"Olen pahoillani, anteeksi, anteeksi", sanoi ompelija ojentaessaan minulle laskun. Suomessa housujen lahkeiden lyhennys maksoi yhtä paljon kuin housut Emiraateissa.

Kaamosmasennusta odotellen: Pirkko