"Iäkkäillä intoa osa-aikatyöhön" kuulutti tämän aamun lehti. Artikkelissa kerrotaan Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU:n tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan lähes joka toinen 55-79-vuotiaista harkitsisi osa-aikatyötä vanhuuseläkkeellä.Täysipäiväinen työnteko ei tunnu niinkään kiinnostavan. Toimialajohtaja Juhani Pehkonen TNS Gallupista arvioi, että suomalaisessa yhteiskunnassa on näkyvissä asenteenmuutos, eli työssä käymiseen vanhemmalla iällä suhtaudutaan aiempaa myönteisemmin.

Toinen kysymys sitten onkin se, että haluaako ja voiko yhteiskunta vastata tähän huutoon? Miksi ei ole mahdollista palkata töitä haluavia senioreita edes osa-aikaisesti, vai onko se mahdollista? Ja nyt tulee se kysymys, jota olen jo odotellut ja pidätellyt: Miksi ihmeessä eläkeläisille pitäisi antaa töitä kun nuorillakaan ei ole? No, sohaistaanpa tätä ampiaispesää.

Minä en muista eläneeni sellaista aikaa, jolloin ei olisi puhuttu työttömyydestä. Uskoisin kuitenkin, että sotien jälkeisenä jälleenrakentamisen aikoina (jolloin miespuolisista työntekijöistä oli huutava pula) ei työttömyyttä juurikaan esiintynyt. Muista hyvin, että kun olin nuori aikuinen, puhekieleen pesiytyi sana "lama". Tämä sana ei ole sen koommin hävinnyt, joskin se korvataan usein sievistelevällä "taantuma" sanalla. Lama toi mukanaan työttömyyden. Tuntui hurjalta todeta, että lähipiiriin kuului ihmisiä, joilla ei yhtäkkiä ollutkaan töitä. Se pelotti.

Olen niin tottunut tähän lama- ja työttömyys-ajatukseen, että Yrittäjäsanomien otsikko 8.10.2012 ällistytti suuresti:" Järkyttävä työvoimapula: Vaje jopa 65 000 työntekijää". Yrittäjäsanomat edelleen:"Sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan ainakin 20 000 uutta työntekijää vuoteen 2025 mennessä. Tämä edellyttää, että palvelutarpeet myöhentyvät, työn tuottavuus kasvaa ja alan koulutukseen pääsevät valmistuvat ja siirtyvät työelämään. Vaje voi kuitenkin olla jopa 65 000henkilöä, koska kaikkien ehtojen yhtäaikainen toteutuminen ei ole todennäköistä." Artikkeli jatkuu, ja siinä kerrotaan, että työvoimapula tulee koskemaan erityisesti lasten päivähoitoa, sosiaalityötä, erikois- ja osastonlääkäreiden tehtäviä sekä perus- ja lähihoitajien työtä terveydenhoidossa ja sosiaalipalveluissa. Ennustettu työvoimapula johtuu ensiksikin siitä, että lähes puolet nykyisistä työntekijöistä siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä, mutta nuorisoikäluokkien koko pienenee (=vähemmän koulutettavia), ja samanaikaisesti palveluiden tarvitsijoiden määrä kasvaa. Lopuksi kirjoituksessa todetaan, että kyseisen alan työntekijöitä on alettava tuoda ulkomailta (olihan niitä jo muutama täällä, mutta suurin osa lähti äkkiä pimeää ja lunta karkuun). Päivi Räsänen totesi taannoin, että Suomi on liian kylmä maa ja kieli vaikea, eikä ole realistista uskoa, että ulkomaalaiset työntekijät kiinnostuisivat maastamme merkittävissä määrin.

Kuka meitä siis hoitaa tulevaisuudessa? Auttaisiko yhtään se, että eläkeikäisiä palkattaisiin osa-aikatöihin? Näin on jo tapahtunutkin joissakin kunnissa hyvin tuloksin. Kaleva-lehdessä kerrottiin 16.11.2012, etteivät työnantajat suinkaan suhtaudu nihkeästi vanhempiin, päteviin työnhakijoihin. Samassa jutussa kerrottiin myös, kuinka jo yhteen ammattiin valmistuneet nuoret (diplomi-insinööri, arkeologi ja filosofian maisteri) kouluttautuivat uudelleen nimenomaan hoiva-alalle, koska tiesivät varmasti löytävänsä töitä. Luova ajattelu, oman näköalan avartaminen, tähän meidän senioreidenkin pitää pyrkiä, jos haluamme edelleen työllistyä. Opettajan ei tarvitse välttämättä opettaa, jos hän osaa ja haluaa tehdä muutakin, kauppiaan ei tarvitse myydä, eikä kuljetusalan työntekijän ajaa autoa. On kysyttävä: Mitä muuta minä osaan?

Oletko kuullut 60-vuotiaasta esteratsastajasta Josef Vanásta, joka on voittanut kuuluisan Velka Pardubickan maastoratsastuskilpailun kolmena vuonna peräkkäin? Mies totesi:" Luin jostakin, etä olen liian vanha. Olen toki vanha, mutta ratsastan viisi tuntia joka päivä."

Palaan vielä työttömyys-aiheeseen. Siis lukemisiin! Pirkko