Tämän päivän lehdessä oli artikkeli, jossa oli haastateltu ikäihmisiä Vanhusten viikon merkeissä. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että vanhustenhoidossa mennään koko ajan huonompaan suuntaan. Eräs artikkelissa esiintynyt oli 70-vuotias vapaaehtoistyöntekijä. Hän oli ollut toiminnassa mukana jo 20 vuotta ja sanoi, että lisää väkeä tarvittaisiin.

 

Mutta mehän emme ole vanhoja (katso eilinen blogi), vaan työhaluisia ja -kykyisiä senioreita, vai? Suomessa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kansalaisten mielestä sopiva eläkeikä olisi 63,8 vuotta. Saman tutkimuksen yhteydessä haastateltiin nuorta tutkijaa, jolla oli uudenlainen ehdotus työelämästä: Hän ehdotti, että vanhemmat työntekijät voisivat olla töissä neljänä päivänä viikossa ilman palkanalennuksia. Viides työpäivä olisi sitten omistettu vapaaehtoistyölle. Tutkija sanoikin viisaasti:" Emmehän me tee tunteja vaan töitä." Hänen mukaansa neljässä päivässä ehtii tehdä saman kuin viidessäkin, ja vapaaehtoistyön kautta ihminen löytäisi elämäänsä uusia ulottuvuuksia, yhteisöjä, jotka kannattelisivat häntä sitten, kun eläkeikä koittaisi. Ajatus on vallankumouksellinen! Eikä tule koskaan toteutumaan maassa, jossa tuntipalkka lasketaan sentilleen.

 

Löysin mielenkiintoisen sivuston "Senior Job Bank" (USA), joka välittää työntekijöitä useille eri aloille. Esittelyssä sanottiin mm.:" Me ymmärrämme teitä, jotka ette pidä itseänne "senioreina". Vaikka olette 50, 60 tai jopa 70 vuotta, se ei tarkoita, että olette vähemmän lahjakkaita, vähemmän innostuneita tai vähemmän energisiä suhteessanne maailmaan. Työnantajat tietävät tämän ja ymmärtävät vanhempien ihmisten muodostaman työvoiman valtavan arvon." Tällaisen hehkutuksen innoittamana kokeilin huvikseni onneani amerikkalaisilla työmarkkinoilla. Hain työpaikkaa  nimikkeellä "opettaja", ja sain tulokseksi 30 vapaata työpaikkaa. Ilmiselvästi joku olisi antanut arvoa työpanokselleni tuolla mantereella.

 

 Tuota sivustoa tutkiessani tuli mieleeni joskus kuulemani radio-ohjelma miehestä, joka aloitti uransa autokauppiaana. Sinänsä asia ei ole uusi ja ihmeellinen, mutta tämä aloittelija sattui olemaan 71-vuotias. En muista, mitä muuta ohjelmassa kerrottiin, paitsi tietysti sen, että tämä tapahtui USA:ssa. Me suomalaiset emme tee tuollaista, se on liian extremeä meille. Sitäpaitsi useimmat työtätekevät seniorit joutuvat kuulemaan, että "vievät työn nuoremmilta". Tässäpä onkin kysymys, johon palaan vielä lähitulevaisuudessa.

 

Meillä on kuitenkin kaksi ihmisryhmää, jotka saavat työskennellä hautaan saakka saamatta syytteitä työpaikan viemisestä nuoremmilta: taiteilijat ja poliitikot. Lasse Pöysti jäi eläkkeelle 85-vuotiaana (ja esiintyy vielä), Aira Samulin on ilmoittanut tanssivansa "kohdusta hautaan", Helene Schjerfbeck maalasi yli 80-vuotiaana ja Mika Waltari kirjoitti (tai saneli tekstiä) 70-vuotiaana, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Viihdetaitelijoista mieleeni tulevat Katri-Helena, Paula Koivuniemi ja Danny (ja onhan niitä monia, monia muitakin), jotka jatkavat menestyksellisesti uraansa yli 60-vuotiaina. Poliitikoista kannattaa tietysti ensiksi mainita presidenttimme Sauli Niinistö, joka aloitti presidentin-uransa 63-vuotiaana. Muita presidenttejä mainitakseni Svinhufvud oli 78-vuotias lopettaessaan uransa, Kallio 67-, Mannerheim 78-, Paasikivi 85-, Kekkonen 81-, Koivisto 70- ja Halonenkin 68-vuotias. Winston Churchill johti Britanniaa vielä 82-vuotiaana.

 

Luin jutun 87-vuotiaasta saksalaisesta Helmut Wirz-nimisestä uskalikosta. Hän aloitti benji-hypyt 74-vuotiaana ja kehuu nauttivansa eniten vapaapudotuksesta (mitä se sitten onkaan?). Hypyn jälkeen olo on kuin uudestisyntyneellä. Tällä kaverilla on sitä asennetta.

 



 



Tavataan taas! Pirkko