Päivä on illassa, mutta jatkan vielä aiheestani saunan lämpiämistä odotellessani. - Niin että miksikö kuvia Kiinan-matkastani? Selitys on hyvin yksinkertainen: en nyt juuri muuta osaa. Lukioikäinen kuopukseni neuvoi, kuinka voin liittää kansiosta kuvia postaukseeni ("Äiti, sinä olet niin kamalan V-A-N-H-A, ei vanhat voi kirjoittaa blogeja..."). Näistä kommenteista rohkaistuneena jatkan siis juttuani.

Koska en saanut mielestäni tarpeeksi materiaalia kirjaani suomalaisilta eläkeläisiltä, siirryin lueskelemaan saksankielisiä nettisivuja (puhun, luen ja kirjoitan sujuvasti saksaa). Suurin ero suomenkielisten ja saksankielisten seniorisivustojen välillä oli mielestäni tunneilmapiiri: Saksassa korostetaan positiivisella tavalla senioreiden aktiivisuutta ja saman tien heidän ostovoimaansa. Meillä puhutaan "eläkepommista" ja kirjoitetaan, että eläkeläisten lukumäärä nousee "räjähtäen". Huomatkaa sanavalinnat (suoraan sanomalehtiteksteistä), jotka ilmaisevat todella negatiivisia tunteita ja tapahtumia, jotka liitetään meihin, eläkeläisiin.

Saksassa senioreihin panostetaan, koskapa heillä sitä ostovoimaa (yleisesti ottaen) on ja halua osallistua monenlaisiin toimintoihin. Senioreiden oma "Lääkärikeskus 50+" tarjoaa palvelujaan, voit hakeutua monenlaisille kursseille ja koulutuksiin, joista eräitä mainostetaan sanalla "Junggeblieben" eli nuorena pysynyt (ei siis "eläkeläinen" tai "seniori") sekä "Best Ager" (paras ikä). Kuulostaa mukavalta, vai mitä? Tietysti tämä kaikki on mielikuviin perustuvaa mainontaa, mutta mitä sitten! Joku haluaa minut, eläkeläisen. Jos saksalainen seniori haluaa mennä töihin, niin työpaikan voi löytää lukuisten, juuri eläkeikäisille suunnattujen työnvälitystoimistojen kautta (selailkaapa huviksenne vastaavia suomalaisia firmoja, huh, huh!). Jos seniorikansalainen haluaa Saksassa valita ikäistänsä matkaseuraa ja itselleen mieluisan, rauhallisen matkakohteen, niin tarjonta on valtava: matkatoimistot tarjoavat kaikkea mahdollista kylpylä- ja luostarilomista etelän rantakohteisiin - ja vain senioreille!

Saksalainen Die Welt lehti kirjoitti seniori-ikäisten työssäkäynnistä 31.8.2012 otsikolla "Seniorit köyhyyden ja elämäntarkoituksen välissä". Artikkelissa kerrottiin, että 64-vuotiaista Saksan kansalaisista enemmän kuin 760.000 tekee yhä ansiotyötä. Tähän ovat syynä taloudelliset seikat (etenkin entisen Itä-Saksan puolella) mutta myös se, että ihmiset hakevat sisältöä ja mielekkyyttä elämäänsä työn kautta. Työministeriö kommentoi asiaa:" Ihmiset pysyvät kauemmin terveinä ja aktiivisina. He eivät halua eläköityä automaattisesti 60:n, 65:n tai 70:n vuoden iässä, he haluavat olla tuotteliaita.

Saksalainen Zeit-lehti julkaisi artikkelin, jossa vanhuustutkija Ursula Staudinger kertoi mielenkiintoisista uusista tutkimustuloksista. Hän piti suositeltavana sitä, että ikäihmiset eivät jättäytyisi pois työelämästä. Hänen mukaansa ihmisaivot pysyvät muuttumattomina korkeaan ikään saakka, ja vaikka soluja kuolee, niin uusia syntyy, ja hermosolujen välillä syntyy uusia liittymiä, mikäli käytämme aivojamme.Harjoittelu ja liikunta - eritoten fyysinen aktiivisuus - auttaa pitämään aivoja kunnossa. Staudinger sanoo:"Se, että ihmiset voivat nykyisin tulla huomattavasti vanhemmiksi, on suuri lahja, mutta nyt meidän täytyy muuttaa traditionaalista elämänkulkua. Tämä tietää sitä, että yhteiskunnan rakenteissa täytyy tehdä muutoksia...On esimerkiksi olemassa 70-vuotiaita, joiden henkinen suorituskyky on sama kuin 35-vuotiailla. Meidän täytyy päästä irti negatiivisesta mielikuvasta vanhoista, kokoon kuivettuneista ihmisistä ja tunnustaa se potentiaali, joka piilee pitkässä elämänkaaressa."

Loppuhuipennuksena uutinen Japanista: 75-vuotias Koji Sato pitää teekauppaa Tokiossa. Hän saattaa tehdä 12 työtuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa. Mies sanoo:" Jos lopettaisin työnteon, tuntisin itseni vanhaksi. Olen tehnyt tätä työtä 50 vuotta. Hidastun hiljalleen, mutta sinä päivänä kun pysähdyn, silloin tulee loppuni."

Palaillaanpa asioihin, paljon on vielä kertomatta! Pirkko