Kuvassa on ihana pikkuinen poika kiinalaisesta päiväkodista Pekingissä. Eikä kuva taaskaan liity mitenkään tekstiin, mutta haitanneeko tuo.

Siitä on liki parikymmentä vuotta aikaa, kun olin tyttäreni kanssa Tunisiassa. Söimme ravintolassa ja huomioni kiinnittyi vanhukseen, joka hitain, töpöttelevin askelin toi asiakkaille teekuppeja ja toimitti muita pikkuaskareita. Päättelin, että hän oli omistajan sukulainen, sillä kaikki työntekijät suhtautuivat häneen lempeän kohteliaasti. Vaikka vanhuksesta ei juurikaan ollut apua - ennemmin hän oli nopeiden tarjoilijapoikien tiellä - kukaan ei mitenkään osoittanut, että hänen ei tulisi olla paikalla. Silloin ihmettelin sitä, nyt tiedän paremmin. Kuinka hyvä vanhuksen oli olla ihmisten keskellä, saada tuntea olevansa hyödyksi omassa tutussa ympäristössään!

Olen kirjoittanut siitä, kuinka Saksassa eläkeläiseen suhtaudutaan täysipäisenä, varteenotettavana kansalaisena, esimerkkinä Best Agerin mainossanat: "kokemuksella on tulevaisuutta". Tässä on tietenkin yhtenä tärkeänä tekijänä Suomen (n. 5,7 miljoonaa asukasta) ja Saksan (n. 82 miljoonaa asukasta) väkilukujen valtava ero. Tottakai yritykset hakevat markkinoita sieltä, missä asiakkaat ovat. Meitä Suomen eläkeläisiä on kaikesta huolimatta ("eläkepommi räjähtää") niin vähän, että yrityksen kannattaa kahdesti miettiä, ryntääkö tarjoamaan juuri meille räätälöityä palvelua/tuotetta.

Vaikka olin päättänyt, etten ollenkaan sekaannu englanninkielisiin nettisivustoihin, niin uteliaisuus voitti päätökseni. Kävi, kuten olin arvannutkin: sivujen määrä oli loputon. Senioreille oli tarjolla kaikkea mahdollista alkaen erityistuotteista (asunnot, palvelukodit, vaatteet, huonekalut, seksilelut...) jatkuen kaikenmoisiin neuvontapalveluihin, matkoihin, deitti-palstoihin, työvoimatoimistoihin jne, jne loputtomiin. Oli myös mahdollista saada "Retired Planning" eli apua, kun suunnittelee eläkkeelle siirtymistä (hmh: "jää" eläkkeelle, "siirtyy" eläkkeelle, tykkään jälkimmäisestä). Kuitenkin kaiken kaikkiaan tuli selvästi esille se, että kielestä ja kulttuurista riippumatta ihminen on sama, eläkeläiset pohtivat samoja asioita ja ongelmia.

Eräs nimimerkki englanninkieliseltä keskustelupalstalta pohtii:" Joku on sanonut, että meille annetaan neuvoja siitä, miten raha-asioita tulisi hoitaa, mutta ei siitä, kuinka meidän tulisi suunnitella eläkkeelle jäämisen aika. Oltuani kotona vuoden tunsin olevani hyödytön. Minulla on monenlaisia taitoja ja yritän nyt keksiä, miten käyttäisin niitä oman firman perustamisessa. Minusta ei ole vapaaehtoistyöhön esimerkiksi sairaalaan, ei niin, ettenkö välittäisi ihmisistä, mutta en mielestäni sovi sellaiseen ympäristöön.Toiset opiskelevat, tekevät vapaaehtoistöitä, mutta mielestäni sen täytyy olla sellaista työtä, josta todella nauttii ja jossa voi käyttää omia kykyjään. Minusta tuntuu, että eläköityminen ei ole hyväksi yksinäiselle ihmiselle; hänestä voi tulla todella yksinäinen, koska ihmiset ovat kiinnostuneita yleensä työelämässä olevista ja niistä, jotka ovat menossa mukana. Jos taloudelliset asiat ovat kunnossa, ihminen on onnellisempi. Elinkustannukset ovat niin korkeat, että rahoja on laskettava tarkasti."

Ehkä illan loppulauselmaksi sopii toinen viesti englannikielisestä maailmasta:" Vihasin työtäni ja jäin eläkkeelle ennenkuin täytin 60 vuotta. Suunnittelen jotain tekemistä jokaiselle päivälle. Olen onnellinen, kun minun ei tarvitse olla juuttuneena liikenneruuhkaan."

Jatketaanpa näissä merkeissä! Pirkko