Kävimme reissullamme myös Al Ainin eläintarhassa. Itsekseni ajattelin, että hohhoijaa, mutta seuralaiseni mieliksi (16-vuotias kuopukseni) päätin uhrautua. Yllätyksekseni huomasin, että kyseinen eläintarha on todella käynnin arvoinen! Näin siellä monia eläinlajeja, joita en maailmalla ennen ole nähnyt. Hyenaat tekivät minuun suuren vaikutuksen rumuudellaan, ja ne kilpikonnat - joista jo aiemmin kirjoitin - olivat hyvin opettavaisia jääräpäisyydessään ja tyhmyydessään. Alue oli suuri, eläimiä paljon, helle aivan läkähdyttävä. Eloon jäämisen takasi vesipullo ja varjosta toiseen liikkuminen. Mahdollista oli myös hypätä paikalliseen pikkujunaan ja tutustua alueeseen sieltä käsin. No, me halusimme läheisemmän kontaktin eläimiin.

Käynti oli siis onnistunut siihen mahalaskuun saakka, joka meitä odotti portilla. Koska alue sijaitsee keskustan ulkopuolella, takseja ei ollut paikalla. Menin infoon pyytämään, että meille soitettaisiin taksi. Paikalla oli kolme mustiin hunnutettua naista, joista yksi sanoi, että hänellä ei ole taksin numeroa (hei, ihan tosi!!!). Jokin taksi kyllä saattaisi tulla tunnin tai parin kuluttua. Ok. Lähdimme kävelemään alueen ulkopuolelle suuren tien varteen. Ei takseja. Palasimme takaisin portille, jossa rupesin vielä kerran pähkäilemään. Lopulta kaivoin kännykkäni esille, viestitin töissä olevalle tyttärelleni ja toivoin, että hänellä olisi suomalainen kännykkänsä mukana, vaikka hän ei sitä tarvitse. Jonkin ajan kuluttua tytär oli havainnut viestini ja ilmoitti, että hänen luottokuljettajansa tulee vartin kuluttua. Marssin tiskille ja ilmoitin, että saamme taksin (vaikka eihän se ketään siellä liikuttanut). Ilmoitin myös, että tämä oli huonoa palvelua, tai oikeastaanhan se ei ollut palvelua ollenkaan. Olen miettinyt, että johtuiko palveluhaluttomuus siitä, että virkailija oli arabi. Jos paikalla olisi ollut siirtotyöläinen, niin ehkäpä hän olisi jaksanut soittaa pikkupuhelun.

Tarvitsimme Suomessa taksia, kun lähdimme hotellista. Pyysin virkailijaa soittamaan taksin, ja hän vastasi "tottakai", ja auto saapui alle viidessä minuutissa. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, jolloin olen huomannut, että Suomessa osataan palvella. Helsingin kirjamessujen yhtseydessä pidetään myös ruokamessut, ja tottakai poikkesimme sinne maistiaisille. Oikein huvitti katsella erästä virolaista myyjää, joka hapan ilme kasvoillaan katsoi poispäin, kun asiakkaita ja tuotteiden maistelijoita tuli paikalle. Sitä vastoin eräs nuorempi virolainen osasi asiansa, palveli iloisesti hymyillen, ja hänen kanssaan tein kaupat. Samaisilla messuilla eräs myyjä tee-osastolla jopa hankki minulle ylimääräisesti pari lahjapussia ja palveli kaikenkaikkiaan kiitettävästi. Voinpa melkein sanoa, että olen harvoin saanut huonoa palvelua Suomessa.

Käyn vuosittain Saksassa ja Virossa useamman kerran vuodessa. Vaikka menen kumpaankin maahan mielelläni, niin tiedän, että palvelukulttuuri ei ole sama kuin Suomessa. Virossa ei vielä ole opittu pois Venäjän-aikaisesta palvelemattomuus-kulttuurista, ja muutoinkin asiakasta kohdellaan usein kuin jonkinlaista haittatekijää. Myös virolaisten palveluammatissa olevien henkilöiden totisuus mietityttää. Teemme mieheni kanssa kylpylämatkoja Pärnuun säännöllisesti, ja mukanamme on 50-60 henkilöä, enimmäkseen meitä eläkeäisiä. Todella usein olen joutunut selittelemään ihmetteleville asiakkaille virolaisten "vihaisia" ilmeitä. Yritän kertoa, että se nyt on sellainen kulttuurisidonnainen juttu, eivät he pahaa tarkoita jne. Mutta kyllä hymy auttaisi.

Sama juttu se on kyllä saksalaistenkin kanssa. Kylläpä hymyä saa odotella, tosin tilanne on menossa parempaan päin. Kun aikanaan liikuin Saksassa lasten kanssa kiinnitin huomioni siihen, että saksalaiset eivät olleet kovin lapsiystävällisiä. Asenteet muuttuivat paljon myönteisemmiksi, kun ylitimme Suomen rajan.

Kyllä, kyllä, erilaisuus on rikkaus ja sitä rataa, mutta kohteliaisuus on ilmaista.

Pitäähän tähän (kai) panna vielä jokin ikäkommentti. Uusimmassa Kodin kuvalehdessä lueteltiin kypsään (!) ikään ehtineitä taiteilijoita. Lehden mukaan 50-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävät syksyllä sekä Katri Helena (68) että Ritva Oksanen (74). Konserttikiertueelle starttaa myös Anneli Sari (66), ja teatterissa esiintyy Seela Sella (76).

Mutta nyt on kiire! Pirkko